Suuren tilan määritelmä ei ole yksiselitteinen. Tässä tutkimuksessa suuriksi tiloiksi on rajattu tuotantosuunnittain kustakin maasta 10 % suurimmista maito- ja viljatiloista sekä 20 % suurimmista sikatiloista. Nämä rajaukset huomioon ottaen vuoden 1999 tietojen mukaan Suomen mittakaavassa suureksi maitotilaksi voidaan luokitella tila, jolla on peltoa viljelyksessä yli 65 ha ja lehmiä yli 34 kpl. Vastaavasti sikatila on suuri, jos peltoa on viljelyksessä yli 70 ha ja eläinyksiköitä yli 170. Suurella viljatilalla peltoa on oltava viljelyksessä vähintään 120 ha. Tilakoko Suomessa on kasvanut kovaa vauhtia, kuitenkin Suomen suuret tilat ovat vähintäänkin puolta pienempiä kuin Saksan, Tanskan ja Ruotsin suuret tilat. Tutkimuksessa tarkasteltiin keskeisenä tuloskäsitteenä nettoarvonlisäystä, joka on korvaus tehdylle vieraalle ja omalle työlle sekä vieraalle ja omalle pääomalle. Nettoarvonlisäys-käsitteen avulla voidaan verrata eri maiden samaa tuotantosuuntaa olevia tiloja. Tarkasteltavista kotieläintiloista nettoarvonlisäys oli suurin Tanskassa, 183 000 e/maitotila ja 250 000 e/sikatila, tuen osuus nettoarvonlisäyksestä oli neljännes. Viljatiloista nettoarvonlisäys oli suurin Saksassa, 310 000 euroa/tila, nettoarvonlisäyksestä 60 % oli tuotantotukia. Saksalaiset viljatilat olivat huomattavasti muita vertailuryhmiä suurempia. Suomen suurilla tiloilla nettoarvonlisäykset olivat 26 000-58 000 e/tila, joka oli kokonaan tukea