Kaupunkien asukkaat ja jopa valtion ylin johto kiinnittivät 1800-luvun alussa huomiota kaupunkien keskustojen synkkyyteen ja vaativat luonnonläheisyyttä asuinympäristöön. Myös käytännön syyt pakottivat lisäämään kaupunkivihreää; esimerkiksi Jyväskylässä määrättiin paloturvallisuuden vuoksi istuttamaan tonttien takaosat koivikoiksi, jotka yhdessä pihapuiden kanssa estäisivät tulipalojen leviämistä korttelista toiseen. Kaupunkivihreän perustivat ja hoitivat kaupungin asukkaat osittain omilla pihoillaan, mutta myös yleisillä alueilla. Ensimmäiset puistoistutukset olivat etupäässä puuistutuksia ja istutettavat puulajit olivat lehmus, jalavat, vaahtera sekä koivu. Kaupungit ottivat laajemmin vastuuta puistoistutuksista vasta 1900-luvun alkupuolella. Arboretumien tapaan kaupunkien puistoissa oli usein merkittäviä ja monilajisia kasvikokoelmia. Helsingin kaupunki oli alusta alkaen edelläkävijä kaupunkivihreän rakentamisessa. Vanhankirkon puiston istutus aloitettiin vuonna 1790, Esplanaadi ja Bulevardi istutettiin 1830-luvulla. Samoihin aikoihin perustettiin myös Kaivopuisto. Puistojen suunnittelussa käytettiin alan tunnetuimpia asiantuntijoita, joita tuotettiin Suomeen myös ulkomailta. Luonnonmukaisen maisemapuistoihanteen yleistyessä puistoistutukset monipuolistuivat. Samalla karttuivat kokemukset Suomessa menestyvistä kasvilajeista. Hyvänä esimerkkinä uraa uurtavasta työstä viherrakentamiskasvien käytön edistäjänä ja uusien menestyvien kasvien etsinnässä ovat helsinkiläiset koristeomenapuut. Innokas uuden kasvillisuuden kokeilija, kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin innostui 1940- ja 1950- luvuilla kokeilemaan erilaisia koristeomenapuita (Malus sp.) kaupungin puistoissa, hän jopa itse risteytti uusia lajikkeita. Näiltä ajoilta Helsingin puistoissa onkin erittäin monipuolinen valikoima tunnistamattomia ja siksi ainutkertaisia vanhoja koristeomenapuita. Esimerkiksi Lauttasaaren Isokaarella kasvaa 130 erilaista koristeomenapuuta. Helsingin katu- ja puisto-osasto teetti puistojensa koristeomenapuista selvityksen vuonna 2006. Puutarhatieteen ylioppilas Outi Temmes teki aiheesta gradutyön. Selvityksen perusteella valikoitui 30 erilaista, erityisen näyttävää koristeomenapuuta. Helsingin kaupunki ja MTT valitsevat yhdessä edustavat näytteet jatkotutkimuksia varten Suomen kansalliseen geenivaraohjelmaan ja sitä kautta helsinkiläisten koristeomenalajikkeiden parhaimmistoa myös kaupalliseen tuotantoon. MTT:n Laukaan toimipaikassa suoritetaan aineistolle terveystarkastus ja tarvittaessa puhdistus tuholaisista ja taudinaiheuttajista. Samalla tutkitaan valitulle aineistolle soveltuvat lisäysmenetelmät. Muutamien vuosien kuluttua joitakin Helsingistä pelastettuja koristeomenapuulajikkeita on saatavissa taimistoista. Vastaava selvitys jatkotoimenpiteineen on tehty myös Helsingin vanhoista syreeneistä. Valitut lajikkeet ja kannat ovat etupäässä punakukkaisia. Ilmastonmuutoksen takia erityisen kiinnostavia ovat myöhään kukkivat lajikkeet, jotka eivät ole alttiita keväthalloille.