Julkaisussa esitellään Suomen lajien viides uhanalaisuusarviointi. Suomen lajimäärän arvioidaan nykyään olevan vähintään 48 000. Riittävät tiedot uhanalaisuusarviointiin oli 22 418 lajista tai alemmasta taksonista, mikä on noin 47 % lajistosta. Uhanalaisiksi arvioitiin 2 668 lajia tai alempaa taksonia eli noin 11,9 % arvioiduista lajeista. Punaisen listan lajeja, joihin kuuluvat uhanalaisten lisäksi hävinneet, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut on yhteensä 6 683 (29,8 %). Arvioiduista lajeista äärimmäisen uhanalaisia (CR) on 489, erittäin uhanalaisia (EN) 918, vaarantuneita (VU) 1 260, silmälläpidettäviä (NT) 1 912, puutteellisesti tunnettuja (DD) 1 792, hävinneitä (RE) 312 ja elinvoimaisia (LC) 15 735.

Arviointi tehtiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ohjeiden ja kriteerien mukaan. IUCN:n alueellisen uhanalaisuusarvioinnin kriteerit perustuvat lajien havaittuun, arvioituun, pääteltyyn tai ennustettuun populaatioiden pienenemiseen, levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoon, pieneen ja jatkuvasti taantuvaan tai hyvin pieneen populaatioon tai kvantitatiiviseen analyysiin. Lisäksi Suomessa on dokumentoitu lajien elinympäristöt sekä uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät.

Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (31 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (24 %). Uhanalaisten osuus kunkin elinympäristön arvioiduista lajeista on korkein tunturipaljakalla (37,9 %). Uhanalaisten lajien määrä on suurin hemiboreaalisella ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä Etelä-Suomessa. Julkaisussa vertaillaan arvioinnin tuloksia vuoden 2010 tuloksiin esimerkiksi uhanalaisuusindeksin avulla.

Lisäksi julkaisussa tarkastellaan vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin ohjausryhmän ehdotusten toteutumista. Arvioinnin tulosten pohjalta Eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä (LAUHA) esittää 13 toimenpide-ehdotusta uhanalaisten lajien suojelun, hoidon, tutkimuksen ja seurannan järjestämiseksi ja rahoittamiseksi.

Arvioinnit on tehty eliöryhmäkohtaisissa työryhmissä ja työn tulokset esitellään eliöryhmittäin 39 luvussa.