Luontokadon eli luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen on välttämätöntä sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien että yhteiskuntien toiminnan turvaamiseksi. Perinteisten luonnonsuojelutoimien rinnalle tarvitaan eri osapuolten aktiivista toimijuutta ja uudenlaisia tapoja turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelulaki (9/2023) mahdollistaa vapaaehtoisen ekologisen kompensaation Suomessa uutena markkinalähtöisenä keinona luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan toimintatapaa, jolla yhdessä paikassa luontotyypeille tai eliöiden elinympäristöille aiheutettu haitta hyvitetään lisäämällä vastaavia luontoarvoja toisaalla siten, ettei luonnon tila kokonaisuudessaan heikkene. Luonnonsuojelun ja erityisesti vapaaehtoisuuteen perustuvien keinojen tehokkuus kytkeytyy niiden hyväksyttävyyteen yhteiskunnan eri toimijoiden keskuudessa. Tässä kyselytutkimuksessa selvitimme kansalaisten tietoa ja kokemuksia luonnon monimuotoisuudesta ja heidän näkemyksiään monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävistä toimista ja ekologisesta kompensaatiosta Suomessa. Kyselyn vastaajajoukko edustaa Manner-Suomessa asuvaa aikuisväestöä.

Enemmistö kansalaisista raportoi havainneensa luontokatoa omassa lähiympäristössään ja valtaosa oli huolissaan luontokadosta Suomessa. Lähes puolet vastaajista piti nykyisiä luonnonsuojelutoimia riittämättöminä. Samalla moni koki kuitenkin tietävänsä vähän toimista luontokadon pysäyttämiseksi. Kansalaisten käsitykset luonnon monimuotoisuutta uhkaavista tekijöistä vastasivat pitkälle asiantuntijoiden näkemyksiä, joskin elinkeinoihin kytkeytyviä tekijöitä pidettiin harvemmin uhkana. Vastuun luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa nähtiin kuuluvan erityisesti poliittisille päättäjille ja jokaiselle kansalaiselle, mutta laajasti myös muille toimijoille. Lähes kaikki ehdotetut keinot luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi saivat vastaajien enemmistön kannatuksen; suosituin keino oli kansalaisten kulutuskäyttäytymisen muuttaminen. Erilaisia ehdotettuja ohjauskeinoja pidettiin hyväksyttävinä, joskin pehmeisiin keinoihin suhtauduttiin suopeammin kuin koviin. Kansalaiset olivat valmiita muuttamaan toimintatapojaan ja kulutustaan, mutta vähemmän valmiita osallistumaan toimintaan, lahjoittamaan rahaa tai äänestämään luonnon puolesta toimivia ehdokkaita. Ekologinen kompensaatio oli enemmistölle vastaajia ennestään tuntematon käsite. Silti sitä pidettiin hyväksyttävänä toimintatapana. Toisaalta kansalaiset epäilivät, edistääkö vapaaehtoinen kompensaatio luonnon monimuotoisuuden turvaamista, ja puolet vastaajista piti viherpesua mahdollisena. Kansalaiset näkivätkin uskottavan kompensaatiojärjestelmän edellyttävän viranomaisvalvontaa ja läpinäkyvyyttä. Kansalaiset olivat myös melko toiveikkaita sen suhteen, että luontokato saadaan Suomessa pysäytettyä. Toiveikkuutta oli enemmän niiden keskuudessa, jotka kokivat tietävänsä luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä asioista enemmän. Yleisesti ottaen kansalaiset kokivat kuitenkin tietonsa luonnon monimuotoisuudesta vähäiseksi.

Kannen kuvaa muutettu 16.4.2024.