Tutkielman aihe sai alkunsa omasta kiinnostuksestani värejä kohtaan. Tavoitteenani oli tarkastella värien symboliikkaa ja kykyä kuvata tunnetiloja.

Aineistonani on Tove Janssonin 1960 ilmestynyt kuvakirja Kuka lohduttaisi nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?). Tutkielmassa sovellan Panofskyn semioottista kuva-analyysimallia. Tarkastelen värejä yleisellä tasolla ilman merkityksiä. Perehdyn tekijän rooliin ja kulttuurisidonnaisuuteen.

Kuka lohduttaisi nyytiä? -kuvakirjan teksti ja kuvat ovat nivoutuneet tiukasti yhteen. Tarina kertoo ujosta nyytistä, joka etsii rakkautta ja kohtaa lopulta tuitun. Harmaasävyiset ja värilliset kuvat kertovat yksinäisyydestä, pelosta, rakkaudesta ja ilosta. Pohdin värien merkityksiä tekstikontekstissa sekä Josef Albersin väriopillisten tutkimusten ja Johannes Ittenin väriteorian valossa.

Tutkielman ohessa tein produktiotyön, joka koostuu viidestä maalauksesta. Ne pohjautuvat Saima Harmajan runoihin. Hyödynsin maalausprosessissa tutkielman tietopohjaa. Produktion toteuttaminen lisäsi kriittisyyttä värien tulkintaa kohtaan. Havaitsin myös käytännössä, miten ympäristö vaikuttaa maalausten väreihin.

Tutkielma osoittaa, miten suppeallakin väriskaalalla voidaan kuvata monenlaisia tunnetiloja. Värien vuorovaikutus on merkittävä tekijä tunnetilojen ilmaisussa, riippumatta käytettyjen värien määrästä.

Tutkielmaa voidaan hyödyntää taideopetuksessa. Vaikka kohteena on lasten kuvakirja, tutkielman tietopohjasta on hyötyä myös muiden sovellusten suunnittelussa.