Nuorten ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia. Niitä on usein hankala tunnistaa, ja tämän vuoksi nuori saattaa jäädä vaille asianmukaista arviointia ja tarvittavaa hoitoa. Ilman hoitoa ahdistuneisuushäiriöt voivat kuitenkin kroonistua ja haitata nuoren kokonaisvaltaista kehitystä.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata nuoruusiän ahdistuneisuushäiriöitä ja kartoittaa näiden häiriöiden hoidossa käytettäviä lääkkeettömiä hoitomenetelmiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä aiheeseen liittyvää luotettavaa tietoa sekä tutkimustuloksia, joita voidaan hyödyntää ahdistuneiden nuorten ohjauksessa sekä hoidossa. Tämä opinnäytetyö on suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille sekä kaikille nuorten parissa työskenteleville aikuisille.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valitsin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Rajasin aineiston vuosiin 2005–2015. Opinnäytetyössä käytetyn ja tarkastellun tutkimusaineiston keräsin seuraavista tietokannoista: EBSCO (cinahl), Medic ja Melinda. Lisäksi keräsin aineistoa manuaalisesti aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta.

Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvat lääkkeettömät hoitomenetelmät, joita psykoterapeuttien ohella voivat käyttää myös muut hoitotyöntekijät. Menetelmät ovat tuloksellisia, ja niitä voidaan hyödyntää sekä yksilö- että ryhmähoidossa. Tulososiossa esittelen lyhyesti näitä menetelmiä.

Tutkimustulokset lääkkeettömistä hoitomenetelmistä ja niiden hyödyntämisestä ovat hyvin mielenkiintoisia, ja ne avaavat täysin uusia näköaloja nuorten ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Hoitajat voivat käyttää näitä hoitomenetelmiä tuloksellisesti, kun he ovat saaneet riittävän koulutuksen menetelmien käyttöön. Tämän lisäksi tarvitaan myös työnohjausta hoitotyöhön. Vaikka nuorten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa pääpaino onkin ennaltaehkäisevässä työssä, korjaavan työn tarve on edelleen ilmeinen.