Keskenmeno voi olla hyvin musertava kokemus. Siihen liittyy monenlaisia tunteita oman kehon pettämisestä suruun menetetystä lapsesta. Hoitohenkilökunnalta vaaditaan herkkyyttä ja empatiakykyä keskenmenon kokeneen perheen hoidossa. Perheelle tulee antaa aikaa ja tilaa surra menetystä sekä tarvittavaa tukea ja kannustusta. Hoitohenkilökunnan tulee ymmärtää, että keskenmeno voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, josta mieli ei toivu yhtä nopeasti kuin keho.

Opinnäytetyömme aihe tuli Helsingin Kätilöopiston naistentautien poliklinikalta. Työmme on systemaattinen kirjallisuuskatsaus keskenmenopotilaan henkisen tuen tarpeesta ja tukemisen muodoista. Opinnäytetyömme kokoaa yhteen tutkittua tietoa konkreettisista tuen muodoista, jota hoitohenkilökunta voi työssään hyödyntää.

Tietoperustassa käymme läpi keskenmenoa sekä sen syitä ja hoitoa. Käsittelemme myös kriisin, traumaattisen kriisireaktion eri vaiheet sekä kriisissä olevan ihmisen tuen muodot. Yleisellä tasolla käsittelemme Suomen terveydenhuollon palvelujärjestelmän sekä keskenmenon hoidon palvelujärjestelmän keskittyen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin.

Olemme käyttäneet kirjallisuuskatsauksessamme alan kirjoja sekä ammattilehtiä sekä etsineet tiedonhakukoneita hyväksikäyttäen tutkimuksia ympäri maan sekä kansainvälisesti. Informaatikon opastuksella käytetyimmiksi tietokannoiksi muodostuivat Ebsco sekä Elsewier. Suomesta aiheeseemme liittyviä tutkimuksia löytyy hyvin vähän ja tämä osaltaan vahvistaa työmme tarpeellisuutta.

Uskomme, että työmme on hyvin hyödynnettävissä naistentautien poliklinikalla sekä vuodeosastolla. Tutkimusten tulokset ovat hyvin konkreettisia ja jokaisen hoitajan on niitä mahdollista toteuttaa työssään keskenmenopotilaiden hoidossa. Kirjallisuuskatsauksemme pohjalta olisikin mahdollista alkaa luoda yleispätevää ohjeistusta keskenmenojen hoitoon ja seurantaan sekä luoda kysely keskenmenopotilaille ja heidän puolisoilleen hoidon tarpeesta.