Ensihoitajat kohtaavat työssään tilanteita, joissa mahdolliseen potilaaseen ei saada yhteyttä ja joissa kyseinen yksikkö ei pääse hätäpuhelussa ilmoitettuun kohdeosoitteeseen sisälle, eikä näin saa näkö- tai kuuloyhteyttä mahdolliseen potilaaseen, eivätkä ensihoitajat voi tällöin suorittaa potilaan hoidon tarpeen arviota. Ensihoitajat joutuvat tekemään varhaisessa vaiheessa hätäpuhelun esitietojen ja päivystävän ensihoitolääkärin ja/tai ensihoidon kenttäjohtajan kanssa tehtyjen konsultaatiopuheluiden perusteella päätöksen kohdeosoitteeseen pääsystä. Vaihtoehtoisesti yksikkö tekee päätöksen siitä, etteivät he pyri kohdeosoitteeseen sisälle, jolloin yksikkö tekee ns. X-7 (ei potilasta) päätöksen.

Mikäli ensihoitoyksikkö pyrkii kohteeseen sisälle, se joutuu tarvittaessa tekemään virka-apupyynnön päivystävän ensihoitolääkärin tai ensihoidon kenttäjohtajan avustuksella poliisille tai pelastustoimelle tai vaihtoehtoisesti kutsumaan kiinteistöhuollon henkilökunnan avaamaan oven. Ensihoitoyksikön vastuulle jää joka kerta huomattava vastuu päätöksenteossa. Kyseisten tilanteiden määrällinen vähyys muuhun tehtävämäärään verrattuna ja tilanteen hankaluus luo osaltaan epävarmuuden tunnetta ensihoidon työntekijöille.

Tässä Oulun ammattikorkeakouluun laadullisena tutkimuksena suoritetussa opinnäytetyössä selvitettiin kyseisessä tilanteessa ensihoitajien toimintaa ja päätöksentekoa ohjaavat käytännöt, ohjeistukset ja oikeudelliset normit, sekä niihin liittyvät mahdolliset muutostarpeet asiantuntijahaastatteluiden avulla keväällä 2018. Asiantuntijahaastatteluissa haastateltiin teemahaastattelulla puhelimitse ja strukturoiduilla sähköpostihaastatteluilla kahta ensihoidon asiantuntijaa ja kahta lakiasiantuntijaa.

Asiantuntijahaastatteluissa selvisi, että nykyinen lainsäädäntö ja ohjeistukset eivät ohjaa tarpeeksi ensihoitajien ja ensihoitojärjestelmän toimintaa potilaan löytämiseen liittyvissä ongelmissa ja että kyseinen tilanne on ongelmallinen ensihoitajien kannalta. Tämän lisäksi nykyiseen lainsäädäntöön ja ohjeistuksiin koettiin valtakunnallista muutostarvetta.

Tämä laadullinen tutkimus selventää ja kuvaa ilmiötä, josta ei ole kirjoitettu paljoa ensihoitoa käsittelevässä kirjallisuudessa tai tutkittu aikaisemmin ensihoitoa koskevissa tutkimuksissa. Tämä tutkimus toimii pohjana mahdollisten myöhemmin aiheeseen liittyvien tutkimusten, opinnäytetöiden tai artikkeleiden pohjana. Tutkimustuloksia voidaan myös hyödyntää ensihoidon lainsäädäntöön kohdistuvassa opetuksessa ja aiheitta käsittelevissä ensihoidon lisäkoulutuksissa.