Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eurooppalaisten sairaanhoitajien hoitoelvytystaitoja perehtymällä jo olemassa olevaan tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin kuvailevana, narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen teoriaosuus käsittelee sydänpysähdystä ja sen syitä sekä elvytystä tapahtumana sisältäen sairaanhoitajien elvytyksessä tarvitsemia teknisiä- ja ei-teknisiä taitoja. Elvytyksen teoriaosuudessa on perehdytty niin painelupuhalluselvytykseen, defibrillointiin kuin lääkkeelliseen elvytykseenkin. Lisäksi sairaanhoitajan ei-teknisissä elvytystaidoissa kerrotaan johtamisen ja tiimityöskentelyn merkityksestä elvytyksessä.

Tutkimukseen haettiin aineistoa seitsemästä eri tietokannasta ja osumia saatiin suuri määrä. Osumat käytiin läpi otsikkotasolla ja niistä valittiin otsikon perusteella relevanttien tutkimusten tiivistelmät luettaviksi. Tiivistelmien lukemisen jälkeen luettiin vielä joitakin kokonaisia tutkimuksia, joista kuitenkin vain kolme katsottiin sopiviksi tämän tutkimuksen alkuperäistutkimuksiksi. Tähän tutkimukseen ei saatu mukaan yhtään suomalaista tutkimusta. Valitut alkuperäistutkimuk-set luettiin ja käännettiin englannista suomeksi ja niiden tuloksia jaoteltiin teemoittelun avulla.

Teemoittelun pohjalta tutkimustulokset jaettiin kolmen pääteeman alle. Näitä teemoja ovat sairaanhoitajien tekniset taidot hoitoelvytyksessä, sairaanhoitajan ei-tekniset taidot hoitoelvytyksessä ja elvytyskoulutuksen merkitys elvytysosaamisen kehittymiseen. Kolmen alkuperäistutkimuk-sen tuloksiin perehtyminen osoitti, että eurooppalaisten sairaanhoitajien hoitoelvytystaidot ovat puutteelliset. Puutteita havaittiin niin käytännön osaamisessa kuin teoriaosaamisessakin. Elvy-tyksen teknisissä taidoissa oli kehittämisen varaa erityisesti painelutaajuudessa, painelusyvyydessä, rintakehän palautumisessa ja elvytyspalkeen käytössä. Teoriaosaamisessa sairaanhoita-jilla oli puutteita esimerkiksi defibrilloitavia rytmejä kysyttäessä. Ei-teknisissä taidoissa kehitettävää oli johtamisessa ja tiimityöskentelyssä. Tutkimus osoitti sen, että sairaanhoitajien osallistumisella elvytyskoulutuksiin on todella suuri merkitys elvytysosaamiseen. Myös hoitajien oma motivaatio elvytystaitojen kehittämiseen on erittäin tärkeää taitojen kehittymisen kannalta.

Tämän tutkimuksen tulokset jäivät hieman tyngiksi löytyneiden alkuperäistutkimusten alhaisen määrän vuoksi. Harmittavaa oli myös se, että tutkimukseen ei sattunut löytymään yhtään suoma-laista tutkimusta, sillä toivon, että suomalaisten sairaanhoitajien elvytystaidot ovat paremmat kuin eurooppalaisilla kollegoillaan. Tästä tulisikin erinomainen jatkotutkimuksen aihe: selvittää suomalaisten sairaanhoitajien hoitoelvytysosaamista ja verrata sitä muiden eurooppalaisten sairaanhoitajien hoitoelvytystaitoihin. Samasta aiheesta tutkimustaan tekevän kannattaa paneutua toden teolla sopivien alkuperäistutkimusten etsimiseen, sillä uskon, että itselläni jäi löytämättä tutkimuksia, jotka olisivat soveltuneet tämän tutkimuksen alkuperäistutkimuksiksi ja materiaalia olisi voinut löytyä enemmän, jos olisin tehnyt tietokantoihin vielä lisää hakuja eri hakusanoja käyttäen.