Vaikka ravitsemus on osa perussairauden hyvää hoitoa, vajaaravitsemus on yleistä sairaalahoidossa olevien lasten keskuudessa: arviot yleisyydestä vaihtelevat välillä 6-40 %. Jopa yli 90 % lapsista on vähintään kohtalaisessa vajaaravitsemusriskissä. Syöpää sairastavilla lapsilla ravitsemusongelmat liittyvät itse sairauteen ja sen hoitoihin. Ravitsemustilalla on yhteyttä hoitojen sietoon.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailla, mitä tutkittua tietoa syöpää sairastavan lapsen ravitsemuksen tukemisesta on olemassa. Tarkoituksena oli koota tiedosta johdonmukainen kokonaisuus, jota hoitotyössä voidaan hyödyntää. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaussa ja aineistonhankinnassa käytettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Käytetyt tietokannat olivat Medic, Ebsco CINAHL ja Academic Search Elite, PubMed, Cochrane Library ja Wiley Online Library. Aineistoksi valikoitui kahdeksan artikkelia, jotka analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä käyttäen kuvailevaa luokittelua. Aineistosta haettiin vastauksia tutkimuskysymykseen, millä keinoilla syöpää sairastavan lapsen ravitsemusta voidaan tukea.

Tutkimuksen tuloksena aineistosta muodostettiin kolme syöpää sairastavan lapsen ravitsemuksen tukemisen pääluokkaa: ravitsemusinterventiot, intervention tarpeen arviointi sekä jaettu päätöksenteko ja vanhempien tiedontarpeet. Tulokset osoittivat, että etenkin oraalisen ravitsemuksen tukemisesta on kansainvälisestikin vähän tutkittua tietoa. Kirjallisuuskatsauksen tulokset tukevat hyvin opinnäytetyön tietoperustaa.

Ravitsemushoitoon ja perheiden ohjaukseen liittyvien yhtenäisten käytäntöjen puute oli tulosten perusteella suurin kehittämiskohde. Kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat hyvin hyödynnettävissä kehitettäessä ohjaussisältöjä ja näyttöön perustuvia käytäntöjä syöpää sairastavien lasten hoitotyöhön.