Kokokehon luuston gammakuvaus on tavallisin isotooppitutkimus, ja se suoritetaan yleensä luunmurtumien, tulehduspesäkkeiden tai syövän metastaasien paikantamiseksi. Kuvaus perustuu potilaalle annetun radioaktiivisen lääkkeen jakauman rekisteröintiin gammakameralla. Diagnostisen kuvan aikaan saamiseksi tulee säteilypulsseja kerätä tarpeeksi paljon, jolloin kuvaus on pitkäkestoinen. Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) isotooppiosastolla haluttiin optimoida kuvanlaatu ja potilasannos, ja selvittää onko kuvausta mahdollista nopeuttaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuvausnopeuden noston vaikutus kuvan kohinan määrään ja paikkaerotuskykyyn. Mittaukset suoritettiin kuudella eri kuvausnopeudella ja eri aktiivisuuden omaavilla säteilylähteillä. Mittauksissa käytettiin isotooppiosaston Siemens Symbia gammakameraa. Tulokset analysoitiin Hermes-työasemalla, ja tulokset kirjattiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Mittausten jälkeen kuvausnopeutta nostettiin, jonka jälkeen verrattiin yhteensä 90:n kolmella eri nopeudella suoritetun kuvauksen pulssimääriä EANM:n (European Association of Nuclear Medicine) ohjeistukseen. Tutkimusta ja raportointia tehdessäni perehdyin sekä kotimaiseen että ulkomaiseen alan kirjallisuuteen. Hyödynsin myös sähköisiä lähteitä, kuten EANM.org ja STUK.fi-internet-sivustoja. Tutkimustulosten analysoinnin perusteella päädyttiin nostamaan sekä radioaktiivisen lääkkeen aktiivisuutta, että skannausnopeutta. Muutosten jälkeen luuston kokokehon gammakuvausten pulssimäärät analysoitiin potilaskuvien metatiedoista, ja todettiin kuvanlaadun pysyneen riittävän hyvänä.

Tässä tutkimuksessa ei käytetty kuvaa parantavia ohjelmistoja tai laskenta-algoritmeja. Jatkotutkimushaasteena tulisi suorittaa kohina- ja paikkaerotuskykymittaukset eri laitevalmistajien toimittamia kuvaa parantavia ohjelmia ja algoritmeja käyttäen.