Lähes jokaisella on merkittäviä elokuvakokemuksia. Joku tietty elokuva jossakin tietyssä elämänvaiheessa on piirtynyt tarkasti mieleen. Kuitenkin elokuvia ajatellaan usein vain viihteenä, turhana ja passiivisena toimintana. Elokuvan katsomista tv-ruudulta on verrattu jopa kevyeen, huonoon nukkumiseen, eikä sen näin ollen ole katsottu olevan soveltuvaa terapeuttiseksi toiminnaksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille elokuvan katsomista kokemuksellisena toimintana, sekä hankkia kuvaavaa ja kertovaa aineistoa elokuvan katsomisesta toimintana. Tutkimuksen tehtävänä on kuvailla 17–22 - vuotiaiden nuorten naisten elokuvan katsomisen kokemuksia.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastattelujen avulla maaliskuussa 2011. Tutkimuksen yhteistyökumppanina on toiminut Oulun Tyttöjen Talo ja tutkimukseen haastateltiin kolmea nuorta naista, jotka olivat aiemmin osallistuneet toiminnalliseen elokuvaryhmään. Aineisto käsiteltiin abduktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti. Toimintaterapian osalta tutkimus pohjautuu Gail S. Fidlerin toiminnan analyysiin ja sen tueksi on käytetty Hugo Münsterbergin elokuvateoriaa sekä muuta elokuvatutkimuksen ja -tieteen alan kirjallisuutta.

Tutkimuksen tulosten mukaan aistiminen, tunteminen, mukana pysyminen, yhteenkuuluminen ja itsensä arvottaminen ovat vahvasti mukana elokuvan katsomisen kokemuksessa. Elokuvan katsomisessa korostuvat myös toiminnallisen hyvinvoinnin elementit, sillä se on yhtä aikaa tekemistä, olemista, joksikin tulemista ja johonkin kuulumista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että oikean elokuvan avulla elokuvan katsominen on toimintana vaikuttava ja elämyksellinen kokemus.

Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää lisäämään toimintaterapeuttien ja toimintaterapeuttiopiskelijoiden tietämystä toiminnan kokemuksellisuudesta sekä erityisesti elokuvan katsomisesta kokemuksellisena toimintana. Tutkimuksen tietoa voidaan käyttää myös lisäämään elokuvan katsomisen tunnettavuutta toiminnallisena menetelmänä toimintaterapiassa.