Silmänpohjan ikärappeuma on Suomessa suurin heikkonäköisyyttä aiheuttava tekijä. Se aiheuttaa potilaille hoitotaakkaa ja yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla, miten kosteaa silmänpohjan ikärappeumaa hoidetaan tällä hetkellä sekä kartoittaa, minkälaisia uusia hoitomuotoja sairauteen on kehitteillä. Tavoitteena on koota kosteasta silmänpohjan ikärappeumasta ajantasainen ja kattava katsaus, joka on suunnattu optisen alan ammattilaisille.

Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, johon valikoitui 28 alkuperäistutkimusta ja kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiin eri tietokannoista sisäänottokriteerien perusteella. Tietokantoja olivat PubMed, Ebsco, Elsevier ja Google Scholar. Tietoperustassa kerrotaan verkkokalvon ja suonikalvon rakenteesta ja toiminnasta sekä silmänpohjan ikärappeumasta yleisesti ja sen patogeneesistä ja hoidosta.

Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että tällä hetkellä kostean silmänpohjan ikärappeuman yleisin hoitokeino ovat lasiais- eli VEGF-estäjäpistokset. Kehitteillä on kuitenkin useita uusia potentiaalisia hoitovaihtoehtoja. VEGF-estäjähoidossa yleisimmin käytettyjen lääkeaineiden afliberseptin, ranibitsumabin ja bevasitsumabin tehossa ja turvallisuudessa ei ole todettu merkittäviä eroja. Myöskään eri hoitoprotokollien välillä ei ole huomattavia eroja, mutta eri annostelumenetelmillä voidaan pidentää pistoskertojen välejä ja siten vähentää potilaan hoitotaakkaa. Lasiaispistokset ovat kalliita, mutta ne ovat tällä hetkellä kostean ikärappeuman tehokkain hoitokeino. Suomessa eniten käytetty VEGF-estäjälääkeaine on bevasitsumabi, koska se on hinnaltaan edullisin. Fotodynaamista terapiaa ja laserhoitoa käytetään ainoastaan tietyissä kostean ikärappeuman muodoissa.

Kosteaan ikärappeumaan on kehitteillä erilaisia uusia hoitokeinoja, joita ovat mm. porttiannostelujärjestelmä, geeniterapia ja kantasoluhoito. Useat tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa, mutta niistä voidaan saada tuloksia jo lähivuosina. Tulevaisuudessa uudet menetelmät voivat tulla lasiaispistosten rinnalle tai korvata niiden käytön.

Kostean ikärappeuman hoitomuodot kehittyvät koko ajan, joten tämän kirjallisuuskatsauksen päivittäminen muutaman vuoden kuluttua voi olla tarpeellista, jotta katsaus säilyttää ajantasaisuutensa. Ikärappeumaa voisi tutkia myös potilaiden näkökulmasta, ja käsitellä heidän kokemuksiaan sairaudesta ja sen hoidosta.