Opinnäytetyössäni tutkin tanssin etäopetusta. Lähdin toteuttamaan tutkimusta sillä koin tärkeäksi saada lisää tietoa etäopetuksesta. Suurimpana tarkoituksena oli saada enemmän konkreettista tietoa ja koota jo olemassa olevaa materiaalia tanssin etäopetuksen tueksi. Koska tarve suomalaisessa yhteiskunnassa tanssin etäopetukselle oli äkillinen, tiedot sekä taidot aiheesta olivat vasta alkutekijöissään. Tiedon puute turhautti monia ja tämän vuoksi halusin tarjota tietopaketin tanssin alalle etäopetuksen historiasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta.

Tutkimusmenetelmänä käytin kyselytutkimusta ja niitä toteutettiin yhteensä kaksi kappaletta. Ensimmäinen oli suunnattu tanssia harrastaville henkilöille eli oppilaille ja toinen taas tanssinopettajille. Kyselyiden lisäksi haastattelin tutkimustani varten kahta tanssikouluyrittäjää. Täydentääkseni haastatteluista saamaani paikallista tietoa luin jo olemassa olleita tutkimuksia, artikkeleita ja kirjoja Suomesta sekä maailmalta. Lähteinäni käytin sekä tanssin etäopetusta käsittelevää materiaalia että muiden alojen etäopetukseen perustuvaa tietoa. Tanssin etäopetukseen keskittyvä lähdeaineisto ja muu oheismateriaali on tällä hetkellä lähes kokonaan olemassa vain englanninkielisinä.

Tutkimuksen perusteella pystyn toteamaan, että tanssin etäopetus on vasta lähtökuopissa. Tutkimuksia ja kehittämistyötä tarvitaan tanssin etäopetuksen tason nostamiseksi vielä paljon. Erityisesti tutkimuksista nousi esille teknologia, sen tuomat haasteet sekä sen laajemman hyödyntämisen mahdollisuudet etäopetuksessa. Teknologian ymmärtäminen vaatii lisää aiheeseen paneutumista alan ammattilaisten johdolla. Etätanssituntien sisällön kehittyminen vaatii myös lisää aikaa sekä tiivistä yhteistyötä tanssinopettajien kesken. Jotta saisimme luotua etätanssitunneille paremmin soveltuvaa materiaalia, tarvitsemme kokeiluita ja lisää tutkimustyötä. Suurimmaksi tekijäksi etätanssituntien materiaaleista puhuttaessa nousi käytössä oleva tila ja nimenomaan sen puute. Toinen suuri ero etä- ja kontaktitanssitunnin välillä oli yhteisöllisyyden sekä sosiaalisen kontaktin puuttuminen. Tämän asian kehittäminen voisi herättää etätanssitunnille osallistuvissa oppilaissa samanlaisen yhdessä tekemisen tunteen, kuin kontaktitunneilla. Lisäksi yhteisöllisyyteen panostamisen avulla oppilaat osallistuisivat aktiivisemmin etäopetukseen. Tanssinopettajien vastausprosentti jäi vähäisemmäksi, enkä tämän vuoksi voi tehdä vastausten perusteella yleistyksiä. Oppilaiden kyselyyn vastauksia kertyi huomattavasti enemmän. Vastausmäärän ollessa näin suuri voidaan jo puhua jollain tasolla yleistettävästä tiedosta.

Tanssin etäopetuksen kehittämiseksi alan toimijat tarvitsevat jatkossa lisää olemassa olevan tiedon soveltamista. Tulevaisuuden jatkotutkimuskohteina voitaisiin luoda etätanssitunneille paremmin soveltuvaa materiaalia. On syytä pohtia, miten voisimme lisätä yhteisöllisyyden tunnetta etätanssitunneille. Tärkeää olisi myös kehittää teknologian ja etätanssitunnin laajempaa yhteensovittamista.