Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, mitä on 13–15-vuotiaiden showtanssioppilaiden kokonaisvaltainen oheisharjoittelu. Tutkimme, mistä fyysisten ominaisuuksien sekä psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittämisestä on hyötyä nuorelle showtanssijalle ja miksi, miten tanssinopettaja voi auttaa kehittämään näitä asioita oppilaalla ja miten tanssikoulut voisivat ottaa kokonaisvaltaista oheisharjoittelua mukaan toimintaansa. Aiheen taustalla on pohdintoja siitä, miten voisimme tukea nuoren tanssiharrastusta ottaen huomioon fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät, sekä siitä, miksei tanssin kentällä ole enemmän mukana urheilun maailmasta tuttua oheisharjoittelua, vaikka tanssia voi monella tavalla verrata urheiluun. Koemme, että tiedolle nuoren kokonaisvaltaisesta oheisharjoittelusta showtanssissa olisi hyötyä sekä tanssinopettajille että tanssikouluille, jotta tanssin ammattilaisina voisimme paremmin tukea nuorten turvallista ja mielekästä tanssin harrastamista sekä sitä kautta heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Tietoperustassa käsitellään showtanssia lajina Suomessa, nuoren kehittymistä sekä fyysisten ominaisuuksien ja psyykkisten taitojen kehittämistä showtanssissa. Lähteet koostuvat lähinnä urheilumaailman kirjallisuudesta fyysisestä harjoittelusta sekä psyykkisten taitojen kehittämisestä, joita olemme soveltaneet showtanssiin. Näiden tietojen ja omien kokemuksien pohjalta luotiin sovellettu oheisharjoittelun malli, jossa yhdistyy fyysinen sekä psyykkinen harjoittelu. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja, joissa haastateltiin neljää tanssinkentän ammattilaista.

Työmme osoittaa, että kokonaisvaltaisesta oheisharjoittelusta on hyötyä nuorelle showtanssijalle. Kun tanssija otetaan huomioon psyykkis-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, tulee harjoittelusta mielekkäämpää, turvallisempaa, järkevämpää ja kehittävämpää sekä tanssijan kokonaisvaltaista kasvua ja hyvinvointia tukevaa. Vaikka tanssi on fyysisesti todella monimuotoinen laji, se ei välttämättä riitä esimerkiksi ylläpitämään peruskestävyyttä, joka olisi kuitenkin todella tärkeää. Vaikka tanssi itsessään kehittää monia psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja, hyötyisivät tanssijat myös niiden harjoittelusta. Esimerkiksi tunteiden säätelyn harjoittelusta voi olla hyötyä ja opettaja voi tukea tätä myös tanssitunnilla. Aineistossa nousi esiin sosiaalisen puolen tärkeys tanssissa, varsinkin kun puhutaan nuorista. Olisi tärkeää, että vuorovaikutusta tanssitunnilla tapahtuu myös oppilaiden kesken, ei vain opettajan ja oppilaiden välillä. Tärkeänä asiana nousi myös turvallisuus. On tärkeää luoda turvalliset säännöt ja rajat tanssitunneille, mutta antaa myös tilaa nuoren ikään kuuluvalle myllerrykselle ja itsensä etsimiselle. Tanssikoulujen olisi hyvä jaksottaa lukukausia paremmin sen mukaan, mitä kausien sisällä tapahtuu, jotta harjoittelu tukisi parhaalla mahdollisella tavalla juuri sen hetkisiä tavoitteita. Tanssikouluilla olisi myös monia vaihtoehtoja ottaa psyykkistä harjoittelua mukaan toimintaansa.