Röntgenhoitajan asiantuntijuutta on tutkittu aikaisemmin Suomessa varsin vähän ja tietokonetomografiakuvantamisen osalta ei ollenkaan. Röntgenhoitajan asiantuntijuus radiologisissa tutkimuksissa ilmenee potilaan kohtelussa, kuvantamisen teknisten edellytysten ja laadukkaan kuvantamisen ominaisuuksien hallinnassa. Tietokonetomografiatutkimuksissa röntgenhoitajalta vaaditaan monipuolista osaamista potilaan hoitamisesta tekniikan hallitsemiseen. Lisäksi potilaiden säteilyannokset tietokonetomografiatutkimuksista ovat suuret ja niiden osuus väestölle kumuloituvan säteilyaltistuksen osalta merkittävä, 50–80 % kaikesta väestöön kohdistuvasta lääketieteellisestä säteilystä, joten röntgenhoitajan vastuu tutkimuksen suorittajana on suuri. Tällä tutkimuksella halusimme selvittää röntgenhoitajan asiantuntijuutta tietokonetomografiatutkimuksissa Suomessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millaisista työtehtävistä röntgenhoitajan asiantuntijuus tietokonetomografiatutkimuksissa koostuu, millaisia eroja työtehtävissä on ja millaisia muutoksia röntgenhoitajan työhön olisi odotettavissa tulevaisuudessa. Tutkimusta voidaan hyödyntää röntgenhoitajakoulutusta kehitettäessä, työnkuvan yhtenäistämisessä ja työn kehittämisessä.

Tutkimusmenetelmämme oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka suunnattiin laitteen pääkäyttäjinä toimiville röntgenhoitajille. Aineisto kerättiin laajalta alueelta: otos oli 43 tietokonetomografiatutkimuksia suorittavaa toimiyksikköä eri puolilta Suomea perustuen Säteilyturvakeskuksen listaukseen. Aineisto analysoitiin SPSS 19.0- ja Webropol 2.0 -ohjelmilla.

Potilaan tutkimuksen suorittamiseen sekä potilaan hoitoon ja ohjeistamiseen liittyviä toimia, kuten lähetteen ja anamneesin tarkistaminen, tehtiin pääsääntöisesti aina. Asiantuntijatehtäviin lukeutuvia toimia, kuten reformaattien tekoa ja laadunvarmistusmittauksien suorittamista, tehtiin vähemmän, kuitenkin melko usein. Tutkimuksen oikeutuksen uudelleenarvioimista tehtiin sekä potilaalle säteilyn riskeistä ja säteilyaltistuksesta kerrottiin huomattavasti vähemmän. Tuloksista oli nähtävissä työkokemuksen, päivittäisten tutkimusmäärien sekä toimiyksikön vaikuttavan vastauksiin. Tulevaisuuden osalta vastaajat arvelivat röntgenhoitajan työn tulevan entistä haastavammaksi vastuun ja potilasmäärien kasvaessa, tekniikan edistyessä ja työn vaatiessa entistä enemmän perehtyneisyyttä ja osaamista sekä potilasmateriaalin haastavuuden kasvaessa.

Laajemmalla otannalla, useampi vastaaja toimiyksikköä kohden, röntgenhoitajan työtehtävien eroja olisi voitu selvittää tarkemmin, esimerkiksi maantieteellisesti. Laadullisella tutkimusotteella puolestaan aiheesta olisi voitu saada syvällisempää tietoa. Nämä sopivatkin hyvin jatkotutkimus-haasteiksi.