Aikaisempien tutkimusten mukaan sydänpysähdystä edeltää usein hengitystoiminnan, verenkierron ja tajunnantason muutoksia jo useita tunteja ennen sydänpysähdystä. Puuttumalla ajoissa elintoimintojen häiriöihin voidaan potilaan tilan ajautuminen sydänpysähdykseen estää. Sairaanhoitajilla on tärkeä tehtävä potilaan tilan seurannassa ja elintoimintojen häiriöiden hoidossa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilasasiakirjojen avulla, onko Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) vuodeosastoilla sydänpysähdyksen saaneilla potilailla esiintynyt sydänpysähdystä ennakoivia elintoimintojen häiriöitä, kuvata millaisia häiriöt ovat olleet ja miten hoitajat ovat niihin reagoineet. Tutkimusaineistona oli 105:n vuodeosastolla sydänpysähdyksen saaneen täysi-ikäisen potilaan potilasasiakirjat.

Tutkimus on potilasasiakirjoihin perustuva kvantitatiivinen tutkimus. Potilastietojärjestelmästä etsittiin tutkimusaineiston potilasasiakirjoista sydänpysähdystä ennakoivia hemodynamiikan, tajunnantason ja hengitystoiminnan muutoksia. Aineisto käsiteltiin SPSS for Windows -tilasto-ohjelmalla.

Suuressa osassa tutkimusaineiston potilasasiakirjoja oli kirjattu yksi tai useampi poikkeava elintoiminnon muutos. Eniten poikkeavia kirjauksia oli sanallisissa kuvauksissa hemodynamiikasta, tajunnantasosta sekä hengitystoiminnasta. Potilaista, joilla oli kirjattuna sanallisesti jotain poikkeavaa elintoiminnoissa, noin 60 % kuoli sairaalassa. Tutkimusaineistosta nousi esille huomattavan suuri puuttuvien kirjausten määrä. Poikkeavan matala happisaturaatioarvo, systolinen verenpaine sekä korkea pulssi mitattuna kahdeksaa tuntia ennen elottomuutta vaikuttaisivat huonontavan elvytyksestä selviytymistä. Oireiden yhteenlasketulla lukumäärällä ei tämän tutkimuksen mukaan vaikuttaisi olevan merkitystä selviytymiseen.

Yleisimmin hoitajat reagoivat elintoimintojen muutoksiin happihoidolla, suonensisäisellä nesteytyksellä, informoimalla lääkäriä potilaan heikentyneestä tilasta tai potilaan elintoimintojen seurantaa tihentämällä. Vaikuttaisikin siltä, että muutoksiin reagoimalla voidaan parantaa selviytymistä.

Suurimmalla osalla potilaista alkurytminä oli asystole. Kammiovärinässä tavattiin vain yksi kymmenestä. Spontaani verenkierto saatiin elvytyksellä palautumaan keskimäärin 15 minuutissa.