Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata työkykyjohtamisen vaikutus sairauspoissaoloihin ja miten varhaisen välittämisen malli toimii työkykyjohtamisen tukena sairauspoissaoloja vähentävästi. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin Yrityksen eräs palvelukotiyksikkö. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Laadullinen, empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelulla (n=8) keväällä 2014. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimustulosten mukaan työhyvinvoinnin kulmakiviä olivat motivaatio, työssäjaksaminen, hyvä esimiestyö ja työyhteisö sekä mahdollisuus vaikuttaa työn toteuttamiseen ja työaikoihin. Esimiehen koettiin arvostavan työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista sekä edistävän osaamisen kehittämistä. Esimies mahdollisti hyvät työolot, jossa työilmapiiri oli positiivinen ja työmäärä sopiva. Työvuorosuunnittelussa huomioitiin henkilöstön toiveet, ja pitkät vapaat, jotka tukivat työssäjaksamista, järjestyivät 12 tunnin työvuorojen ansiosta. Työntekijöiden mukaan hyvä esimies kuuntelee, kannustaa, ymmärtää, ohjaa ja tukee. Hänen työskentelytapansa on luotettava ja napakka. Työyhteisö oli kehittänyt avoimuutta sekä sitoutumista työyhteisöön ja työnantajaan. Työyhteisön toimivuutta luonnehti hyvä tiimityö, osallistava johtaminen ja puheeksiottaminen. Yksikön työtyytyväisyys oli hyvä.

Saatujen tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että esimiehen rooli sekä onnistunut työvuorosuunnittelu koettiin tärkeimmiksi työssä jaksamista ja työkykyä tukeviksi tekijöiksi. Työssä jaksamista edistettiin avoimuudella, toista arvostamalla, huolehtimalla riittävästä palautumisesta työvuorosuunnittelun avulla, reagoimalla ristiriitoihin viipymättä sekä vuorovaikutusta ja palautekulttuuria kehittämällä. Sairauspoissaolojen hallinta yksikössä oli selkeää. Yllättävää tuloksissa oli, että omailmoituskäytäntöä ei haluttu ottaa käyttöön vaan nykyistä sairauspoissaolokäytäntöä pidettiin toimivana. Työhönpaluuta toivottiin tuettavan osoittamalla välittämistä esimieskeskustelun avulla, perehdytysvuorolla ja tarvittaessa muita tukimuotoja, kuten osasairauspäivärahaa käyttäen. Mukautetun työn malli oli terminä henkilöille outo, mutta tutkimustuloksissa voitiin todeta, että mallia oli työyhteisössä toteutettu. Sairauspoissaolojen vähentämisen keinoiksi tuloksissa oli saatu työyhteisöön sitouttaminen, avoimuus, puheeksiotto, säännölliset palaverit, ergonomian huomioiminen, aseptiikka sekä työyhteisöön sopivien henkilöiden rekrytointi.