Matalan reservikaliumin mailla kaliumlannoituksen satovasteen on arvioitu olevan merkittävä. Liiallinen kaliumin saanti kuitenkin lisää rehuntuotannon kustannuksia ja heikentää nurmirehun ruokinnallista laatua. Kaliumlannoituksen myötä myös rehun kaliumpitoisuus nousee, ja se puolestaan altistaa lehmiä esimerkiksi poikimahalvauksille. Kaliumilla turvemaan tuottamaan -hankkeessa testattiin nurmen kaliumlannoituksen lisäämistä ensimmäisen satovuoden nurmelle Pohjois-Pohjanmaalla. Testaus oli alun perin suunniteltu paksuturpeiselle lohkolle, mutta lohkon nurmi oli kuollut edellisenä talvena. Testaukseen valittu uusi lohko osoittautui ennakoitua karummaksi maaperäksi viljavuuden ja multavuuden osalta. Lisäksi kuivuus vielä koetteli viljelykasvien sadontuottoa, joten kaliumin lisälannoituksesta ei saatu juurikaan näyttöä. Kuivuuden takia nurmirehun kaliumpitoisuudet nousivat korkeiksi lannoitusmääristä riippumatta. Nämä epäonniset tulokset osoittivat selkeästi, että nurmen kaikkien kasvutekijöiden tulee olla kunnossa ja tasapainossa, ennen kuin lisäkaliumista on nurmelle hyötyä. Ravinteiden ja vedensaannin ongelmat kasvukaudella voivat helposti johtaa kivennäisepätasapainoon, joka edelleen aiheuttaa haasteita eläinten ruokinnassa. Rehun kivennäispitoisuuksien seuranta on tärkeää ja kannattavaa muun muassa eläinten terveyden, ruokinnan optimoinnin ja maitotuotosten kannalta.