Tässä opinnäytetyössä tutkitaan hengellisen musiikin kuuntelutottumuksia ja niiden muutoksia korona-aikana. Selvitän myös erilaisten musiikin toistopalvelujen ja striimausten suosiota eri ikäisten keskuudessa. Mielenkiinto nimenomaan hengellisen musiikin kuunteluun kumpuaa omasta kokemuksestani työntekijänä, kun pandemia pysäytti seurakuntien toiminnan ja toimintojen tilalle oli keksittävä uudenlainen tapa tehdä työtä.

Toteutin kyselytutkimuksen Webropolilla ja jaoin sen sosiaalisen median kautta. Kysely oli auki 25.5.–5.6.2022 ja saaduista vastauksista kokosin läpileikkauksen korona-ajan vaikutuksista ihmisten kuuntelukäyttäytymiseen. Suomessa on tehty muutamia tutkimuksia musiikinkuuntelun suosiosta eri palveluiden kautta, ja niistä sain vahvistusta omalle tutkimukselleni.

Vastauksista ilmeni, että korona-aika ei varsinaisesti ole muuttanut hengellisen musiikin kuuntelutottumuksia, tarve vain on ollut erilainen. Netin luoma mahdollisuus nauhoittaa hartauksia, virsituokioita ja yksinlauluja kuunneltavaksi sopivana ajankohtana vakiintui lähes vuodeksi, kun seurakunnan kerhot ja kuorot sekä hartaushetket vanhusten palveluyksiköissä keskeytettiin. Monet seurakunnat vastasivat nopeasti tarpeisiin ja perustivat Facebookiin, Instagramiin ja YouTubeen kanavia välittääkseen tilaisuuksia ja tapahtumia seurakuntalaisten ulottuville.

Hengellisen musiikin kuuntelu on ollut ihmisille tärkeää jo ennen koronaakin, mutta pandemian aikana se on täyttänyt tyhjiötä, joka on syntynyt kuorotoiminnan ja muiden musiikillisten kokoontumisten keskeytymisestä. Musiikista on myös haettu lohtua epävarmuuteen, uskon vahvistusta, ja voimaa eristäytymisen aiheuttamaan yksinäisyyteen. Suoratoistopalveluja käytetään edelleen ahkerasti, ja niiden nähdään olevan osa myös tulevaisuutta. Striimaus on tullut jäädäkseen.