Tämän opinnäytetyön tehtävänä oli määrittää ilmakaapeliverkon korvauksesta aiheutuvia kustannuksia. Työssä vertailtiin kupariverkon, valokuituverkon ja langattoman verkon rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia esimerkkialueille. Työn toimeksiantaja oli TeliaSonera.

Kustannusten vertailu tapahtui esimerkkilaskelmin olemassa olevaan verkkoon. Tarkoituksena oli löytää tyypilliset korvausalueet, joissa on kupariverkko maassa sekä ilmaan asennettuna. Esimerkkialueiksi valittiin Yli-Iin taajama-alue, johon laskettiin kustannukset jokaiselle teknologiavaihtoehdolle ja ilmakaapelin-verkon purkamiselle. Toiseksi alueeksi valittiin Hyrynsalmen kirkonkylä, johon laskettiin vain kuitukorvauksesta aiheutuvat kustannukset. Verkkojen rakenteen ja rakentamisen määritelmissä hyödynnettiin alan lähdeteoksia ja Soneran sisäisiä dokumentteja. Ilmakaapeliverkon korvauskustannukset eri vaihtoehdoille laskettiin TeliaSoneran ohjelmistoilla. Lopulliset laskelmat ja kirjaaminen tehtiin Excel-taulukoihin. Kaivureittien kuvat piirrettiin Adobe Acrobat -ohjelmalla. Salassapitosopimuksien velvoittamana laskelmat ja kaivureittien kuvat eivät vastaa täysin todellista tilannetta.

Laskelmien tuloksena saatiin määritettyä jokaiselle teknologiavaihtoehdolle sekä työ- että materiaalikustannukset ja tilaajaa kohden aiheutuvat kustannukset. Laskelmissa huomioitiin myös mahdollisen yhteiskaivun tuoma hyöty. Laskelmista selvisi, että Yli-Iin taajama-alueelle optimaalisin korvausvaihtoehto olisi kuitukaapelointi. Yksittäiset liittymät korvattaisiin langattomalla ratkaisulla. Kuituverkon kokonaiskustannukset olivat suurimmat, mutta tilaajaa kohden laskettu investointi oli pienempi kuin maakuparikorvauksen. Tulokset on laskettu esimerkkialueille, joten niitä ei voida suoraan soveltaa muihin alueisiin. Laskelmat antavat kuitenkin hyvän pohjan, kun suunnitellaan samankaltaisten alueiden ilmakaapeliverkon korvausta.