Kuivasilmäisyys on yleistyvä vaiva Suomessa, mikä johtuu muun muassa väestön ikääntymisestä, näyttöpäätetyöskentelyn määrän lisääntymisestä ja voimakkaasta ilmastoinnista. Myös piilolinssit voivat aiheuttaa tai lisätä kuivasilmäisyyteen viittaavia oireita, jotka optikon olisi hyvä tunnistaa piilolinssisovitusta tehdessään. Suomessa laillistettu optikko voi sovittaa ja määrätä piilolinssejä käytyään siihen oikeuttavan lisäkoulutuksen.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sitä, miten piilolinssioptikot ottavat huomioon kuivasilmäisyyden piilolinssisovituksessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on eri kuivasilmäisyyttä tutkivista menetelmistä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä piilolinssioptikoiden tietoa kuivasilmäisyydestä ja sen huomioon ottamisesta piilolinssisovituksessa. Näin asiakkaat saisivat entistä parempaa palvelua, asiakkaan piilolinssien käyttö olisi mahdollisimman miellyttävää ja optikkoliikkeet saisivat kiinteämpiä asiakassuhteita.

Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen teemahaastattelututkimus piilolinssejä sovittaville optikoille. Keräsimme aineistoa haastattelemalla neljää optikkoa, jotka tutkivat työssään kuivasilmäisyyttä ja joilla oli kokemuksia kuivasilmäisten asiakkaiden piilolinssisovituksista. Rakensimme teemahaastattelurungon tutkimuksemme viitekehyksen ja Hyvä piilolasisovituskäytäntö-suosituksen pohjalta. Kysyimme haastatteluissa, miten piilolinssioptikot ottavat kuivasilmäisyyden huomioon piilolinssisovituksen eri vaiheissa ja minkälaisia kokemuksia heillä on kuivasilmäisyyttä tutkivista menetelmistä.

Tutkimustulostemme mukaan haastattelemamme optikot ottavat kuivasilmäisyyden huomioon erityisesti piilolinssisovituksen mikroskopointi-vaiheessa, piilolinssiä valitessa ja piilolinssiä sovittaessa. Selvisi myös, että muun muassa eri piilolinssivaihtoehtojen kokeilu ja asiakkaan omat tuntemukset olivat suuressa merkityksessä piilolinssisovituksen eri vaiheissa. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että optikot suosivat kuivasilmäisyyttä tutkiessaan helppoja ja nopeita menetelmiä, jotka ovat myös asiakkaalle vaivattomia. Tulosten mukaan kyynelvallin korkeuden mittaaminen ja kyynelfilmin partikkeleiden tutkiminen olivat yleisimmät menetelmät.