Neuropsykiatrisilla häiriöillä voi olla negatiivinen vaikutus koulunkäyntiin. Tässä opinnäytetyössä lähestyttiin aihetta lasten hyvinvoinnin kautta, sillä oman kokemuksemme pohjalta kouluissa ei tueta lasten hyvinvointia, vaan keskitytään tukemaan oppimista. Kun tuetaan lapsen sosiaalista, henkistä ja fyysistä hyvinvointia, on oppimisellekin tukevampi alusta, jonka päälle rakentaa uutta tietoa. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten alakouluikäisten lasten, joilla on neuropsykiatrinen häiriö, hyvinvointia tuetaan koulussa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tuen muotoja ja tukitoimia on olemassa neuropsykiatrisesti oireilevien lasten hyvinvoinnin tukemiseen alakouluissa. Opinnäytetyön ammatillisena tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaalialan ammattilaisille, jota voidaan hyödyntää koulumaailmassa, ja jonka avulla voidaan edistää ja kehittää työkaluja helpottamaan hyvinvoinnin haasteita neuropsykiatrisista häiriöistä oireilevan lapsen kouluarjessa.

Tämä opinnäytetyö oli laadullinen, eli kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tietoperustana käytettiin alan kirjallisuutta, aiempaa tutkimustietoa, artikkeleita sekä aiheeseen liittyviä verkkolähteitä. Opinnäytetyön tekeminen aloitettiin keksimällä tutkimuskysymys, jonka jälkeen haettiin aiheeseen liittyvää tietoperustaa ja aiempia tutkimuksia. Kun tietoperusta oli valmis, aloitettiin hakujen tekeminen tekemällä sisäänotto- ja poissulkukriteerit ja hakulauseke, jolla tehtiin koehakuja eri tietokantoihin. Lopullisiksi tietokannoiksi valikoituivat tulosten perusteella ERIC, Oula-Finna, PubMed ja CINAHL with Full Text (EBSCO). Sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan lopulliseksi aineisoksi valikoitui 5 aineistoa, jotka analysoimme sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen tuloksissa nousi esille haasteita, jotka vaikeuttavat neuropsykiatrisesti oireilevien lasten hyvinvoinnin tukemista, kuten henkilökunnan koulutuksen puute ja menetelmien ja tarvikkeiden puute. Inklusiivisuus nähtiin positiivisena vaikuttajana, sillä se opetti muille lapsille erilaisuuden sietämistä. Oppilaiden vahvuuksien huomioiminen ja vahvistaminen ja oppilaiden arvostuksen näyttäminen nousi myös esille. Positiivinen vahvistaminen nähtiin myös tärkeäksi osaksi näiden oppilaiden hyvinvointia.

Tutkimustuloksissa korostui sosiaalinen hyvinvointi, joka näyttäytyy isossa roolissa neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen hyvinvoinnissa. Jatkotutkimuksen aiheena voisikin olla ainoastaan sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen. Tärkeä huomio on henkilökunnan koulutuksen puute neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan tukemisessa. Mielestämme tähän olisi tärkeä puuttua, sillä se on erittäin tärkeä lähtökohta neuropsykiatrisesti oireilevan oppilaan tukemisessa. Jos koulun henkilökunnalla ei ole riittävää tietoa ja taitoa, ei oppilaan tukeminen voi edetä tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti.