Seurakuntien haasteena on henkilöstön ikääntyminen, uuden henkilökunnan rekrytointi sekä taloudellisten resurssien väheneminen. Seurakunnista on lähivuosien aikana eläköitymässä suuri määrä hallinto- ja toimistotyöntekijöitä, joka pakottaa kartoittamaan uusia tapoja hoitaa talous- ja henkilöstöhallinnon tehtäviä. Seurakunnat ovat jo ulkoistaneet taloushallinnon työtehtäviään vuonna 2012 perustetulle Kirkon palvelukeskukselle (myöhemmin Kipa). Perustamisen tavoitteena oli muun muassa vapauttaa taloushallinnon työntekijät rutiinitöistä hoitamaan keskeisiä henkilöstö- ja taloushallinnon tehtäviä sekä turvata taloushallinnon ammattitaitoisen työvoiman saanti työntekijöiden eläköityessä. Kipa on muutaman vuoden aikana lisännyt palvelutarjontaansa ja tarjoaa seurakunnille myös laajennettuja palveluja.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, minkälaisille Kipan tarjoamille palkanlaskennan laajennetuille palveluille seurakunnissa olisi kysyntää ja kartoittaa myös palvelun käyttöönottoon liittyviä mahdollisia esteitä. Opinnäytetyön tietoperusta perustui palkanlaskennan ja prosessien teorian ympärille. Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen tutkimus. Opinnäytetyössä on piirteitä useasta eri lähestymistavasta mutta sopivin valinta kokonaisuuden huomioon ottaen oli palvelumuotoilu (service design) juuri käyttäjäkeskeisyyden painottamisen takia. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavat työntekijät, joiden työtehtäviin palkanlaskenta kuuluu, valittiin satunnaisesti 17 erikokoisesta seurakunnasta ympäri Suomen.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki palkanlaskennan lisäpalvelut eivät herättäneet seurakunnissa kiinnostusta. Varauksellisuutta lisäsi tietoisuus siitä, että seurakunnasta on joka tapauksessa monessa asiassa toimitettava paljon yksityiskohtaista tietoa Kipalle, vaikka Kipa varsinaisen työn tekisikin ja siinä ajassa työ tehtäisiin jo itse. Kiinnostus lisäpalveluja kohtaan oli selkeästi suurinta pienten seurakuntien kohdalla. Tämän tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että Kipan kannattaisi tässä vaiheessa ensisijaisesti keskittyä pienten seurakuntien palvelutarpeisiin.

Parantamalla tiedonsiirron tehokkuutta sekä kehittämällä ja automatisoimalla sitä, seurakunnilla voisi olla enemmän mahdollisuuksia siirtää palkanlaskennan tehtäviään edelleen Kipalle. Tietojärjestelmiä kehittämällä on saavutettavissa merkittäviä etuja. Esimerkiksi sähköisten lomakkeiden avulla pystytään tietojen syöttäminen hajauttamaan tehokkaalla tavalla sinne missä tieto on alun perin syntynyt. Mahdollisia jatkotutkimuskysymyksiä voisivat esimerkiksi olla, kuinka laajennettujen palveluiden kysyntä kehittyy ajan myötä erikokoisissa seurakunnissa, ja minkälaisia erityistarpeita erikokokoiset seurakunnat asettavat Kipan palkanlaskennan laajennetuille palveluille.