Opinnäytetyömme on kuvaus eläinavusteisen toiminnan käyttämisestä ja mahdollisuuksista vanhusten mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Työmme taustana on aiempi tutkimustieto eläinavusteisesta toiminnasta ja sen historiasta, sosiaaligerontologiasta sekä vanhusten mielen hyvinvoinnista. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa eläinavusteisen toiminnan käyttämisestä ja mahdollisuuksista vanhusten mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla, miten eläinavusteista toimintaa käytetään ja miten sitä voidaan hyödyntää ikäihmisten mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelimme Rajakylän Hoivakodin työntekijöitä sekä Suomen Karva-Kaverit ry:n vapaaehtoisia, jotka käyvät lemmikkiensä kanssa vierailuilla hoivakodeissa. Teemahaastattelussa nousseiden teemojen avulla toteutimme aineistoanalyysin.

Tutkimuksemme tulokset kävimme teemoittain läpi ja käytimme haastateltavien sitaatteja. Teemoiksi nousivat eläinavusteinen toiminta käytännössä, muistojen herääminen sekä eläinavusteisen toiminnan hyödyt ja mahdollisuudet. Yksi suurimmista eläinavusteisen toiminnan hyödyistä mielen hyvinvointiin on tutkimuksemme mukaan sen ilahduttava vaikutus vanhuksissa. Tutkimuksessamme huomasimme eläinavusteisen toiminnan tukevan kommunikaatiota ja auttavan muistelutyön tekemisessä. Huomasimme eläimen läsnäolon herättävän vanhoja muistoja avaamalla kanavan vanhuksen menneisyyteen. Haastateltavien vastauksissa korostui vanhusten menneisyys maaseudulla, jossa on ollut paljon eläimiä. Tuttujen kotieläinten tapaaminen Suomen Karva-Kavereiden vierailuilla on saanut vanhukset kertomaan menneistä lemmikeistään ja jopa muistamaan niiden nimiä sekä rotuja.

Johtopäätökset-kappaleessa kävimme vuoropuhelua tutkimustuloksiemme ja aiemman tutkimustiedon välillä. Tärkeimmiksi johtopäätöksiksi nousivat lemmikkien vierailujen rauhoittava vaikutus vanhuksiin, vierailujen rooli kommunikoinnin tukemisessa, esimerkiksi vanhus viestii ilmein ja elein, mikäli ei enää kykene tuottamaan puhetta sekä eläinavusteisen toiminnan rooli sosiaalisen kanssakäymisen tukena. Huomasimme, että ihmisten on helpompaa puhua lemmikille, kuin toisille ihmisille.

Isoimmaksi kehitysehdotukseksemme nousi se, että eläinavusteisen toiminnan käyttöä lisättäisiin vanhustyössä. Hoivakotien työntekijät kokevat vierailujen olevan niin merkityksellisiä, että toivoisivat lemmikkien käyvän vierailuilla jopa viikoittain, mutta vastaan tulee vapaaehtoisten rajalliset resurssit. Resursseja lisäämällä, esimerkiksi vapaaehtoisten määrän kasvattamisella ja rahallisella tuella voitaisiin vastata vanhustyön tarpeisiin.