Tässä katsauksessa tarkastellaan kansainvälisen politiikan vakiintuneiden toimintamallien murtumista ja niihin liittyviä mahdollisuuksia ja jännitteitä. Katsaus valottaa sitä, miten murrokset vaikuttavat Suomen ja Euroopan kansainväliseen asemaan, ja miten Suomen tulisi huomioida nämä muutokset ja niiden seuraukset omassa ulkopolitiikassaan seuraavien viiden vuoden aikana. Keskeisiä kansainvälisiä suhteita muokkaavia muutostekijöitä ovat valtasuhteiden murrokset, teknologinen kehitys, ei-valtiollisten toimijoiden vahvistuminen, vaikutuskeinojen monimuotoistuminen sekä globaalin keskinäisriippuvuuden jatkuva kasvu. Suomi yhdistää ulkopolitiikassaan muutoksiin vaikuttamisen ja sopeutumisen. Nopeasti muuttuvassa maailmassa omien arvojen – ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate – edistäminen on entistä tärkeämpää. Suomen tuloksellinen toiminta kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän, konfliktien ehkäisyn ja rauhanvälityksen tukemiseksi edellyttää pitkän aikavälin strategiaa, aloitteellisuutta ja riittäviä resursseja. Toimintaympäristön muutokset korostavat EU:n keskeistä merkitystä Suomen turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Suomi toimii EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden ja globaalin vaikuttavuuden lisäämiseksi. Suomi vahvistaa kauppa- ja poliittisia suhteita Afrikkaan, jonka kehitys on yksi tulevaisuuden kohtalonkysymyksistä.