Syntyvyys aleni neljänneksellä Suomessa 2010-luvulla ja väestörakenteemme kuuluu maailman ikääntyneimpiin. Selvitys tarkastelee tilanteeseen johtaneita syitä ja esittää linjauksia kestävän väestönkehityksen turvaamiseksi.

Syntyvyyden voimakas aleneminen heikentää julkisen talouden rahoituspohjaa ja kasvattaa sosiaalista eriarvoisuutta. Suomen väestönkehitys erkaantui 2010-luvulla muiden Pohjoismaiden kehityksestä, joskin covid-19-pandemia on saattanut parantaa väestöpoliittista liikkumavaraamme. Ilman maahanmuuttoa Suomen väestö vähenee.

Koettu epävarmuus on tärkein syy siihen, että ihmiset eivät saa toivomaansa määrää lapsia. Syntyvyyden kehitykseen voi vaikuttaa perhemyönteisyydellä. Lapsia – totta kai on ihmisten toiveita tukeva politiikkalinjaus: jokainen lapsi on tervetullut ja jokaiseen panostetaan.

Pitenevä elinikä on etuoikeus. Myöhäiskeski-iässä eli noin 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä on nykyään varsin toimintakykyisiä ihmisiä. Työllisyyspolitiikassa tai jatkuvassa oppimisessa ei ole syytä asettaa ylärajaksi 65 ikävuotta. Silti vanhusväestön palvelutarve moninkertaistuu lähitulevaisuudessa.

Moderni väestöpolitiikka edistää hyvinvointia ja tasapainoista väestönkehitystä tukemalla inhimillisiä voimavaroja läpi elämänkulun ja asettamalla tavoitteita väestön uusiutumiselle, syntyvyydelle ja muuttoliikkeelle. Yksinomaan maahanmuuton tai syntyvyyden kasvu, koulutustason ja tuottavuuden nousu tai terveempi ikääntyminen eivät riitä kohtaamaan haasteita, vaan kaikkia näitä osatekijöitä tarvitaan.