Purettuja rakennusosia käytetään Suomessa uudelleen hyvin vähän, vaikka puretuissa materiaaleissa on paljon hyödyntämispotentiaalia. Selvitys osoittaa, että betonielementti, tiili, teräs ja käsittelemätön sahatavara eivät olemassa olevan tiedon perusteella sisällä erityisen ongelmallisia raaka-aineita ja niiden uudelleenkäyttö voi olla mahdollista turvallisuuden tai terveellisyyden näkökulmasta. Purettujen rakennustuotteiden uudelleenkäytön merkittävät haasteet liittyvät tällä hetkellä kelpoisuuden osoittamisen menettelyiden epäselvyyteen.

Lyhyellä aikavälillä nykyisen sääntelyn selkeyttämisellä ja viranomaisten tulkintojen kehittämisellä voidaan selventää tilannetta ja sujuvoittaa tuotehyväksyntäprosesseja uudelleenkäytettäville rakennustuotteille. Pidemmällä aikavälillä EU:n rakennustuoteasetuksen uudistuksen yhteydessä tulee luoda periaatteet uudelleenkäytettävien rakennusosien tuotehyväksynnästä ja kelpoistamisesta. Sen lisäksi on hyväksyttävä, että uudelleenkäytettäviä rakennusosia voidaan käyttää myös muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tämä luo tilaa innovaatiolle ja on siksi kannustettavaa. Sääntelyn kehitystoimenpiteet vaativat nykyistä vahvempaa tietopohjaa ja osaamisen kehittämistä koko arvoketjun toimijoille. Purkumateriaalien markkinoiden luomiseksi ja vahvistamiseksi on tärkeää edistää kiertotalouden mukaisia ja taloudellisesti toimivia liiketoimintaekosysteemejä.