Hankkeen taustalla on hallitusohjelman kirjaus kaivosten ympäristönsuojelun parantamisesta muun ohella vakuussääntelyä kehittämällä. Nykytilanteessa vakuussääntely ei kata useita olennaisia vesijakeita ja niihin liittyviä vastuita, kuten louhosten ylivuotovesien hallintaa. Hankkeessa tuotettiin tietoa kaivoksilla syntyvien vesijakeiden määrästä ja laadusta sekä kaivosten vesienhallinta- ja käsittelytekniikoista, tarkkailusta ja lopettamis- ja jälkihoitovaiheen kustannuksista. Hankkeessa tuotettiin myös tietoa tekijöistä, jotka vaikuttavat vesijakeiden ominaisuuksiin, vesienkäsittelytavan valintaan, tarkkailuun ja kustannuksiin.

Hankkeessa analysoitiin myös vakuussääntelyn nykytila katvealueineen kaivosten vesienhallinnan, vesienkäsittelyn ja ympäristötarkkailun näkökulmista sekä kehitettiin sääntelymalli näihin vastaamiseksi. Sääntelymallissa YSL:n mukaisen vakuuden ala laajenisi jätteiden käsittelytoiminnasta koko kaivostoimintaan. Malliin sisältyisi sääntelyä kaivostoiminnan sulkemissuunnitelmasta, vesienhallinta- ja vesienkäsittelysuunnitelmasta, seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta sekä uudesta kaivostoiminnan vakuudesta. Vakuuden laajentamisen taloudellisen merkityksen suuruusluokka voi yksittäisellä kaivoksella jäädä pienimmillään alle sadantuhannen. Suurimmillaan, lähinnä ääritapauksissa, lisäkustannukset voivat olla kymmenen miljoonan suuruusluokkaa.