Selvityksen lähtökohtana oli selkeä ja rakenteeltaan yhdenmukainen maakuntahallinto. Käyttöön otetaan nimi maakunta. Maakuntavaltuustoilla ja maakuntahallituksilla on pääsääntöisesti samat tehtävät kaikissa maakunnissa. Maakuntavirastojen tehtävät ovat sen sijaan keskenään erilaisia. Maakunnissa poliittista harkintaa vaativat tehtävät ratkaistaan pääsääntöisesti maakuntavaltuustossa tai maakuntahallituksessa ja muut, pääosin vain lain soveltamista tarkoittavat asiat maakuntavirastossa viranhaltijapäätöksin. ELY-keskuksista valtiolle jääviä tehtäviä varten ei perusteta uusia virastoja, vaan tehtävät siirretään pääosin aluehallintovirastoille, joista yksi nimetään pääaluehallintovirastoksi. Aluehallintovirastojen toimivalta muutetaan valtakunnalliseksi. Yrityspalvelujen ja työvoimapalvelujen – nykyiset TE-toimistot – järjestämisvastuu siirtyy maakunnille, jotka voivat osoittaa tuottajiksi suuria kuntia, kaupunkiseutuja, yksityisiä tahoja tai järjestää palvelut itse. Erilaisten rahastojen hallintoa siirretään maakuntien päätösvaltaan. Myös rakennusvalvonnan järjestämisvastuu siirtyy pääosin maakuntiin. Maatalous- ja maaseutuhallinto yksinkertaistuu ja siirtämällä tehtävät kunnista ja ELY-keskuksista pääosin maakuntien hoidettavaksi. Kuntien ja aluehallintovirastojen ympäristöterveydenhuollon tehtävät kootaan maakuntiin. ELY-keskuksille kuuluvat ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelutehtävät siirtyvät eräin poikkeuksin aluehallintovirastoille. Pelastustoiminnan tehtävät siirretään maakunnille ja pelastuslaitosten lukumääräksi tulee kaksitoista. Maankäyttö- ja rakennuslakiin tänäänkin perustuva pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava toteutetaan.