Sosiaali- ja terveysministeriö toteutti selvityksen, jonka tavoitteena oli arvioida sairaalarakennusten kunnon, ilmanvaihdon toimivuuden ja sisäilman laadun vaikutusta työntekijöiden ja potilaiden terveyteen, selvittää kosteusvaurioiden yleisyys, keskeisimmät ongelmien aiheuttajat ja mikrobeille altistumisen laajuus, määrittää sairaalahenkilöstön sisäilmaan liittyvien työperäisten sairauksien yleisyys ja laatia toimenpideohjeet keskeisimpien ongelmien korjaamiseksi.

Selvityksessä tutkittiin kymmenen keskussairaalaa tarkemmin: henkilöstölle jaettiin sisäilmastokysely ja sairaalarakennusten kunto ja ilmanvaihdon toimivuus arvioitiin. Kyselyyn vastasi 3811 työntekijää. Eniten jatkuvaa työympäristöhaittaa koettiin kuivasta ilmasta (46% vastanneista), tunkkaisesta ilmasta (40%), melusta (30%), vedosta (27%) ja hajuista (26%). Työympäristöön liittyvistä viikoittaisista oireista eniten esiintyi nenän ärsytystä (25% vastanneista), käsien ärsytystä (24%), silmien ärsytystä (23%), väsymystä (21%) ja kurkun ärsytystä (17%).

Välitöntä korjaustarvetta arvioitiin olevan 15 % kaikista sairaaloiden tiloista. Eniten välitöntä korjaustarvetta esiintyi vuodeosastoissa (24%). Lisäselvitystarvetta oli 22 %:ssa tiloista. Eniten lisäselvitystarvetta esiintyi toimenpide- ja vuodeosastoissa (23-28 %). Eniten välittömään korjaustarpeeseen johtaneita syitä oli kosteissa tiloissa. Kun tämän selvityksen rakennus- ja IV-teknisten töiden kustannuksia yleistetään koko maan keskussairaaloiden kokonaispinta-alaan, patoutuneen korjaustarpeen kokonaiskustannusten saadaan keskimäärin 373 M€.

Yleisimpiä ilmanvaihdon ongelmia oli ohjeistuksen puute. Suunnittelua koskeva ohjeistus tulisi saada viipymättä käyttöön. Järjestelmien suunnittelu ja toteutus vaihteli sairaaloissa tasoltaan paljon. Yleinen ongelma sisätiloissa oli tilojen riittämätön ilmanvaihto. Kesäkuukausina tilojen ahtaus, suuret potilasmäärät ja fyysisesti raskas työ yhdistettynä kuumuuteen edellyttää jäähdytystä. Muita valituksen kohteita olivat vetohaitat, kohdepoistojen puuttuminen tai kehittymättömyys, lämpö- ja epäpuhtauskuormat sisätiloihin sekä ulkoilman epäpuhtaudet, joista merkittävä osa tuli avoimista ikkunoista. Osassa tiloista oli huonosti hallitut sisäiset painesuhteet, mikä johtaa epäpuhtauksien leviämiseen. Kosteuden hallinta oli puutteellista erityisesti pesutiloissa. Puhdistuksen vaikeudet tulivat esiin IV-järjestelmien puuteiden ja sairaalan toimintojen vuoksi. Ulkoiset kosteushaitat, esimerkiksi lumi, oli useassa kohteessa ongelmana. IV-järjestelmien liian tiukka mitoitus haittasi tilojen muunneltavuutta. Usein vastassa oli laitteiden tekniset ongelmat: puhaltimien moottorit vioittuivat toistuvasti, mikä johtui järjestelmien epäluotettavuudesta.

Vuosina 1996-2002 ilmoitettiin Suomessa yhteensä 108 sairaalatyöhön liittynyttä ja rakennuksen kosteusvauriohomeista aiheutunutta ammattitautia. Eniten ammattitauteja oli ilmoitettu Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä, jossa oli todettu kaksi kolmasosaa kaikista ilmoitetuista ammattitaudeista tänä ajanjaksona. Suurimmat ryhmät ilmoitetuista ammattitaudeista olivat ammattinuha (58) ja –astma (34). Keski-Suomen ammattitaudeista valtaosa oli ammattinuhia. Uusien ammattitautien kasautuminen Keski-Suomeen ajoittui erityisesti vuosiin 1997-1999, jolloin vuosittain ilmoitettiin 15-20 uutta ammattitautia ja jota ennen ja jälkeen tapauksia oli vain yksittäisiä. Suuri määrä ammattitauteja Jyväskylän ympäristössä johtunee aktiivisesta tapauksien tutkimisesta pikemminkin kuin siitä, että sairaalat siellä olisivat erityisen ongelmallisia.

Selvityksen perusteella sairaaloiden rakennuksissa ja ilmanvaihtojärjestelmissä on ilmeinen tarve peruskorjaukseen ja ajanmukaistamiseen. Tätä varten pitää käynnistää valtakunnallinen ohjelma. Kosteusvauriohomeille altistuneiden sairauksien tutkimuskäytännöt tulee yhdenmukaistaa. Tätä varten tulee perustaa asiantuntijaryhmä