Väestön ikääntyessä ympäristön esteettömyydestä merkittävästi hyötyvien henkilöiden määrä kasvaa. Ympäristön ominaisuudet, asiointimatkojen pituus ja liikennepalvelujen esteettömyys ovat usein ratkaisevassa asemassa ikääntyneiden itsenäisen selviytymisen ja avuntarpeen kannalta. Liikkumisympäristön ongelmakohtien ratkaiseminen henkilökohtaisten palveluiden käyttöä lisäämällä tai omaisten apuun turvautumalla aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tässä työssä on esitutkimuksen tavoin kartoitettu liikkumisympäristön ja lähipalveluverkon puutteiden aiheuttamia kustannuksia ja niiden kohdentumista. Työn lähtökohtana ovat empiiriset tapaustutkimukset.