Euroopan unionin eHealth Action Plan (COM 2004(356)) on asettanut jäsenmaille vaatimuksen laatia kansallinen eTerveyden tiekartta vuoden 2006 loppuun mennessä. Suomen eTerveys-tiekartta on jatkumoa 1990-luvun puolessa välissä alkaneelle kansalliselle strategiatyölle. Se kokoaa yhteen kymmenen viime vuoden kansallisen kehittämistyön keskeiset linjaukset ja aikaansaannokset ja linjaa tulevia haasteita erityisesti suhteessa Euroopan tason yhteistyöhön.

Suomen kansallisena tavoitteena on tiedon saatavuuden varmistaminen hoitoon osallistuville ajasta ja paikasta riippumatta. Tähän on pyritty asiakastietojen kattavalla digitalisoinnilla, sähköisten potilaskertomusjärjestelmien semanttisen ja teknisen yhteistoiminnallisuuden kehittämisellä koko kertomuksen sisällön osalta, kansallisen terveydenhuollon infrastruktuurin ja tietoverkkoratkaisujen kehittämisellä, tunnistamis- ja todentamisratkaisuilla ja sähköisellä allekirjoituksella sekä ylläpitämällä päätöksentekoa tukevaa tietoa verkossa.

Toisena keskeisenä tavoitteena on kansalaisen ja potilaan osallistumisen mahdollistaminen ja kansalaisen tiedonsaannin lisääminen ja laadukkaan terveystiedon varmistaminen. Tähän pyritään kansalaisen terveystietoportaalin kehittämisellä, tarjoamalla kansalaiselle pääsy omiin potilas/terveystietoihin ja lokitietoihin sekä kehittämällä interaktiivisia sähköisiä palveluita.

Suomen tavoitteet ovat pääosin yhteneväiset muiden EU:n jäsenmaiden kansallisten tavoitteiden sekä komission linjaamien EU-tason tavoitteiden kanssa. Ominaista suomalaiselle toteutukselle on tietoturvan ja tietosuojan korostaminen sekä kehittämistyön toteuttaminen eettisesti ja juridisesti kestävällä tavalla. Suomen linjausten mukaan terveystietojen tallettaminen ja käyttö perustuu verkotettuihin tietoturvallisiin tietovarantoihin. eTerveyden perusinfrastruktuuri on Suomessa kattava.

Työryhmän näkemyksen mukaan eurooppalaisen yhteistyön tarve korostuu tulevina vuosina. Työryhmä toteaa, että ministeriön tulisi vastata eTerveyteen liittyvästä poliittisen ja strategisen tason kansainvälisestä valmistelusta. Asiantuntijalaitosten (Kela, TEO, Stakes) tulisi osallistua kansainväliseen yhteistyöhön kansallisten vastuidensa mukaisesti. Ministeriön tulisi järjestää kansainvälisen yhteistyön koordinointi sekä kehittää tiedonvaihtoa siten, että eri toimijat edistävät yhteisesti määriteltyjä tavoitteita kansainvälisessä toiminnassa. Samalla tulee varmistaa, että kansainväliseen yhteistyöhön on käytettävissä riittävät resurssit. Työryhmä esittää, että yhteistyö organisoitaisiin esimerkiksi perustamalla tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon neuvottelukunnan yhteyteen kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava jaosto.