Tässä artikkelikokoelmassa kahdeksan eri alojen tutkijaa pohtii seitsemässä artikkelissa puolueiden tulevaisuutta. Kirja pyrkii antamaan virikkeitä keskustelulle ja toimimaan oppimateriaalina kursseilla, jossa pohditaan kansanliikkeiden ja puolueiden tulevaisuutta.
Heikki Paloheimo pohtii artikkelissaan puolueita synnyttäviä ja ylläpitäviä ristiriitaulottuvuuksia. Artikkeli perustuu kyselytutkimukseen. Artikkelin lopussa Paloheimo esittää arvioita ristiriitaulottuvuuksien vaikutuksista puolueisiin tulevaisuudessa.
Kimmo Elon artikkeli kansalaisten politiikan tietämyksestä perustuu myös kyselytutkimukseen. Elon artikkelin päättää kolme skenaariota, joissa tarkastellaan poliittisen tietämyksen ja puolueiden tulevaisuuden suhdetta.
Maija Setälä tarkastelee julkiseen harkintaan perustuvan eli deliberatiivisen demokratian ja puolueiden suhdetta. Setälän mukaan puolueet voivat olla joko deliberatiivisen demokratian mahdollistajia tai esteitä.
Ville Pitkäsen aiheena on puolueiden ja medioiden suhde. Pitkänen käy artikkelissaan läpi viimeaikojen kehitystä, ja pohtii puolueiden mediastrategioiden kautta puolueiden ja median suhdetta tulevaisuudessa.
Kari A. Hintikka tarkastelee artikkelissaan kehitysmahdollisuuksia, joita internet voisi antaa puolueille. Hintikan mukaan internet on välineenä epähierarkkinen, ja niinpä puolueidenkin pitää tulevaisuudessa arvioida uudelleen hierarkkisten organisaatioidensa menestysmahdollisuuksia.
Tapio Raunio tarkastelee Euroopan Unionin parlamentissa toimivia puolueita. Nykyään puolueet ovat varsin elitistisiä, ja Raunio pohtii, miten puolueet voisivat enemmän huomioida EU-kansalaisten mielipiteitä.
Juha Kaskinen ja Rauli Mickelsson tarkastelevat globaaleja ristiriitaulottuvuuksia ja globaalin hallinnan tarvetta, ja arvioivat, miten globaali puoluekenttä voisi syntyä.