Euroopan sosiaalirahasto (ESR) toteuttaa osaltaan Lissabonin (2000) strategiaa EU:n tasolla. Strategian mukaisesti jäsenvaltioiden tavoitteena on olla tietoyhteiskuntakehityksen kärjessä vuosikymmenen loppuun mennessä. Erityisesti innovaatiotoiminnan edistäminen on nähty avaintekijäksi tavoitteiden saavuttamisessa. Suomen ESR-viitekehyksessä ja sitä soveltavissa ohjelma-asiakirjoissa toiminnalle on asetettu suuria odotuksia sekä hankkeissa kehitettävien innovatiivisten toimintatapojen että innovaatiojärjestelmän edistämisen osalta. ESR-toimintaan kohdistuneet tarkastelut ovat kuitenkin melko heikosti kyenneet tuomaan esille sen, missä määrin hanketoiminta on täyttänyt nämä odotukset.

Alueellisen osaamisen kehittäminen ja rakennerahastohankkeet -hankkeen (ALUEOSAAJA) käsillä oleva 3 väliraportti pureutuu Lissabonin strategian ytimeen. Väliraportti pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: (1) millaisia innovaatioita ESR-hankkeissa syntyy, mistä ne ovat lähtöisin sekä kuinka niiden diffuusio ja jatkuvuus on turvattu? (2) miten ESR-hanketoiminta niveltyy alueellisen innovaatiojärjestelmän kehittämiseen ja mikä rooli toteutetuilla interventioilla on siinä? (3) Kuinka ESR-hanketoiminnan innovaatiotuotantoa ja roolia innovaatiojärjestelmässä voitaisiin edelleen vahvistaa?

Arvioinnin tulokset voidaan jakaa kahden erillisen teeman alle. Ensimmäiseksi, hankkeissa tuotettujen innovaatioiden näkökulmasta, toiminnassa painottuu vahvasti julkisen sektorin palvelutuotannon kehittäminen. Innovaatioiden tuottajia ovat lähinnä julkisen sektorin organisaatiot koulutuksen ja työllistämisen saralla, ja hankkeissa on tähdätty ESR-asetuksen mukaiseen toiminnan tehostamiseen ensisijaisesti kehittävien (inkrementaalit) innovaatioiden kautta. Innovaatiotoimintaa on ohjannut sekä organisaatioiden sisältä että ulkopuolelta havaitut kehittämiskohteet. Innovaatiota on kehitetty lähinnä toteuttajaorganisaatioiden sisällä. Hankkeiden tuottamat innovaatiot ovat pääsääntöisesti perustuneet organisaatioiden sisäiseen ja väliseen oppimiseen sekä kehittämistyöhön. Valtaosassa tarkastelluista hankkeista tavoitteena on edelleen kehittää ja levittää tuotettuja innovaatioita. Toisaalta hyödynnettäviä levittämiskanavia ei hankkeissa ole useinkaan pohdittu riittävästi.

Toiseksi ESR-hankkeet sidostuvat vahvasti alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittämiseen. Hanketoiminnalla on oma vahva roolinsa innovaatiojärjestelmien kehittämisessä myös muiden kuin varsinaisten T&K-hankkeiden kautta. Kokonaisuudessaan innovaatiojärjestelmän kehittäminen on vahvasti painottunut ESR-hankkeissa alueiden innovaatiopotentiaalin ja innovatiivisuuden tukemiseen. Sitä vastoin laajempi alueellisen innovatiivisuuden hyödyntämisen ja realisoitumisen tukeminen painottuu selkeästi vähemmän. Innovaatioprosessien katkeamattomuuden turvaaminen on keskeinen tekijä innovaatiopotentiaalin ja innovatiivisuuden realisoitumisen onnistumisessa, mutta valtaosassa hankkeista on kuitenkin keskitytty ainoastaan tietyn osa-alueen prosessien tukemiseen. Innovaatiojärjestelmien kehittäminen on ollut odotetusti keskusalueorientoitunutta ja toiminnassa ei ole pääsääntöisesti pyritty keskus- ja reuna-alueiden yhteistyön edistämiseen.