Selvitystyön tavoitteena oli tuottaa tiivis kuvaus tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelman tavoitteista, ohjelmakauden aikaisista tapahtumista sekä saavutetuista tuloksista. Opetusministeriö käynnisti vuonna 1998 tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelman, jonka tavoitteena yliopistojen osalta oli vastata tietoteollisuuden kasvavaan rekrytointitarpeeseen lisäämällä tietoteollisuusaloja (sähkö- ja tietotekniikka-, elektroniikka- sekä tietoliikenne- ja tietojenkäsittelyalat) koskettavaa, yliopistotutkintoihin johtavaa koulutusta. Ohjelman avulla lisättiin tuntuvasti tietoteollisuusalojen muuntokoulutusta ja sekä laajennettiin tietoteollisuusaloille suunnattua tutkijankoulutusta. Lisäksi tietoteollisuusalojen koulutustarjontaa laajennettiin lisäämällä perusopiskelijoiden sisäänottomääriä.

Ohjelman kokonaisrahoitus oli selvityshetkellä yhteensä noin 197 miljoonaa euroa. Tästä summasta kansallisesti rahoitetun muuntokoulutuksen osuus oli noin 70 miljoonalla euroa, peruskoulutuksen laajennusten osuus noin 64 miljoonaa euroa. Ohjelman kokonaisrahoituksesta kohdennettiin lähes puolet (47,2 %) kolmelle suurimmalle toteuttajayliopistolle (TKK, OY, TTY).

Vuoden 2005 alkuun mennessä oli kansallisesti rahoitetussa muuntokoulutuksessa suoritettu yhteensä 1 010 tutkintoa. Tutkinnon suorittaneita muuntokoulutusopiskelijoita on laskentavasta riippuen vain noin neljännes tai viidennes opiskelupaikan saaneista muuntokoulutusopiskelijoista. Ongelmia muuntokoulutuksessa ovat aiheuttaneet mm. aiempien opintojen alhainen hyväksilukemistaso, osaamis- ja oppimisvalmiuksiltaan heterogeeninen opiskelija-aines, muuntokoulutusopiskelijoiden työssäkäynti opintojen aikana, puutteelliset henkilö- ja tilaresurssit sekä opiskelijamäärien hallitsemattoman nopea kasvu.

Tietoteollisuusalojen peruskoulutuspaikkojen laajennettu sisäänotto on toteutunut suunniteltua suurempana. Yliopistot ovat ylittäneet tulossopimuksissa sovitun aloituspaikkatason yhteensä 791 peruskoulutuspaikalla. Peruskoulutustutkintojen määrissä on havaittavissa lisäystä vuoden 1998 tasoon verrattuna. Varsinainen tutkintojen määrän lisäyksen suhde panostukseen voidaan kokonaisvaltaisesti selvittää aikaisintaan vasta vuonna 2008.

Ohjelmaan sisältyvä tutkijakoulupaikkojen lisääminen toteutettiin kahdessa erässä vuosien 1999 (60 lisäpaikkaa) ja 2002 (100 lisäpaikkaa) tutkijakoulupäätösten yhteydessä. Suomen Akatemian tieteellisten toimikuntien suorittamien arviointien keskiarvojen kehityksen perusteella voidaan todeta, että tietoteollisuuspaikkoja sisältäneiden tutkijakoulujen suoritukset parantuivat vuosien 1998 ja 2002 välillä etenkin yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyön ja kansainvälisessä tutkimus- ja koulutusyhteistyön lisääntymisessä. Sen sijaan tutkijakoulun laadukkuuden ja tasokkuuden kohoamisessa suoritetut arvioinnit osoittivat negatiivista kehitystä.

Tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelma lisäsi yhteistyötä yliopistojen ja tietoteollisalojen yritysten välillä. Valtaosa ohjelman toimeenpanoon osallistuneista yliopistoista on käyttänyt ulkopuolisia asiantuntijoita tietoteollisuusalojen opetustehtävissä. Myös yritykset ovat hyödyntäneet tietoteollisuusalojen opiskelijoiden osaamista mm. opinnäytetöiden pohjalta luotujen innovaatioiden kautta. Yksittäisenä tapahtumana merkittävin yhteistyöhanke oli kuitenkin vuosina 1999–2001 toteutettu 23 tietoteollisuusalan yrityksen ja kolmen yliopiston yhteisesti toteuttama noin 5,9 miljoonaan euron arvoinen laitteistolahjoitushanke. Tämän lisäksi tietoteollisuuden lisätoimenpideohjelmaan kytkeytyi myös muita, pienempiä lahjoituksia ja yksittäisiä lahjoitushankkeita. Yhteensä 12 ohjelman toimeenpanoon osallistunutta yliopistoa raportoi vastaanottaneensa ulkopuolisia lahjoituksia. Lahjoitukset ovat sisältäneet mm. määräaikaisia lahjoitusvirkoja (professuuri, yliassistentuuri), tilojen varustamista, laitteistoja, ohjelmistoja sekä suoria rahalahjoituksia.

Ohjelmalla saavutettujen tulosten osalta on tässä selvitystyössä kiinnitetty huomiota vain yliopistojen tuottamiin välittömiin tuotoksiin. Koska selvitystyö ei näin ollen muodosta kattavaa kuvaa koko ohjelman toteuttamisesta ja sen vaikutuksista, suositellaan vielä myöhemmin toteutettavan kokonaisarvioinnin järjestämistä. Kokonaisarvioinnin tavoitteena tulisi olla erityisesti ohjelmalla saavutettujen vaikutusten, erityisesti työllisyysvaikutusten arviointi. Kokonaiskuvan saamiseksi myös ammattikorkeakoulujen osuus ohjelman toteuttamisessa ja vaikutuksissa tulisi arvioida samanaikaisesti.