Tämä raportti on osa laajempaa selvitystä (Alueellisen osaamisen kehittäminen ja rakennerahastohankkeet), jonka tavoitteena on arvioida, millaisia vaikutuksia ESR-rahoitteisilla rakennerahastohankkeilla on alueellisen osaamisen ja kilpailukyvyn kehitysprosesseihin sekä miten nämä vaikutukset realisoituvat. Selvityksen teoreettisena lähtökohtana toimii oppivan alueen viitekehys. Tämän väliraportin tarkastelutaso on kansallinen ja se painottuu hankkeistuksen kuvaukseen. Sen tavoitteena on tuottaa tietoa hankkeistamisen ja ohjelmien koordinoinnin tueksi, erityisesti alueellisen osaamisen kehittämisen ja Euroopan sosiaalirahaston näkökulmasta. Toteutettu tarkastelu perustuu 500:n hankkeen otokseen ESR-seurantatietokantojen (ESRA, IRIS, FIMOS) vuosina 2000 ja 2001 hyväksytyistä hankkeista.

Oppivan alueen perus avainprosessit – osaamispääoman kehittäminen, osaamisen välittäminen organisaatioiden ja yksilöiden välillä sekä osaamisen käytäntöön siirtämisen edistäminen – ovat keskeisessä asemassa arvioitujen ESR-projektien tavoitteiden asettelussa. Tarkastellut projektit niveltyvät vahvasti myös alueelliseen kehittämiseen. Suuri osa projekteista pyrkii tavoitteellisesti vastaamaan kohdealueen sosioekonomisiin ongelmiin sekä kehittämään alueiden kilpailukykyä ja hyvinvointia. Alueellisen kysyntälähtöisyyden painottumisen myötä ESR-projekteilla on merkittävä rooli rakennerahastovaroilla suoritettavassa aluekehittämistyössä.

Arvioiduissa hankkeissa korostui strategisten linjausten mukaisesti myös kehittämisorientoituneisuus. Kehittämisorientoituneisuus asettaa kuitenkin erityisen suuren haasteen ohjelmatyön seurannan ja arvioinnin suhteen. Kehittämistyön tehokkuus ja tuloksellisuus on vaikeasti todennettavissa. Nykyiset seuranta- ja suoritusvarausindikaattorit painottuvat vahvasti määrällisien suoritteiden mittaamiseen. Kehittämisorientoituneen hanketoiminnan mittaamisen kannalta olisi kuitenkin relevanttia, että määrällisten indikaattoreitten lisäksi seurattaisiin riittävästi myös laadullisia, kehittämistoiminnan tuloksellisuutta rekisteröiviä mittareita. Kehittämistoiminnan tehokkuuden mittaaminen epätarkoituksenmukaisilla määrällisillä indikaattoreilla johtaa mitä todennäköisimmin epärelevantteihin lopputuloksiin, joissa tuotetun työpaikan tai toteutetun koulutuspaikan hinta on tähtitieteellinen. Seurannan painottuminen kehittämisen kannalta soveltumattomiin indikaattoreihin saattaa lisätä myös riskiä manipuloida hankkeiden tuotoksia indikaattoreille sopiviksi. Ohjelmakauden ensimmäisten vuosien hankkeistuskokemusten perusteella olisikin mitä pikemmin perehdyttävä siihen kuinka kehittämisorientoituneen toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta voitaisiin riittävällä tarkkuudella seurata. Tämä vaatii sekä hankkeiden tavoitteiden ja toimenpiteiden nykyistä selkeämpää painopisteiden määrittämistä että laadullisten indikaattoreiden rakentamista seurannan ja arvioinnin tueksi.