Ohjeessa kuvataan tulvariskikartoituksen keskeisimmät menetelmät sekä kartoituksen toteuttamisen pääperiaatteet ympäristöhallinnossa ja annetaan esimerkkejä tulvariskikarttojen visualisoinnista. Ohje luo myös yleiskatsauksen Suomen tulvakartoituksen tilaan EU:n tulvadirektiivin astuttua voimaan vuoden 2007 lopulla.

Riskillä tarkoitetaan yleisesti vahingon uhkaa. Korkea riski syntyy silloin, kun tulvan todennäköisyys on suuri ja alueella on haavoittuvia kohteita, esim. tiheää asutusta tai teollisuuslaitoksia.

Tulvariskikartat esittävät tulvadirektiivin mukaisesti tulva-alueen asukkaiden viitteellisen määrän, alueella harjoitettavan taloudellisen toiminnan tyypin, laitokset, jotka voivat aiheuttaa äkillistä pilaantumista tulvatilanteessa, sekä seurauksista mahdollisesti kärsivät suojelualueet. Tarvittavat tiedot sisältyvät pääosin ohjeessa esiteltyihin valtakunnallisiin paikkatietoaineistoihin. Osaa aineistoista joudutaan kuitenkin muokkaamaan tulvariskikarttoja varten. Karttoihin voidaan liittää myös paikallista aineistoa.