Katsauksessa tarkastellaan ympäristönsuojelua koskevan ympäristöpolitiikan lähivuosien avainkysymyksiä ja niiden kehitystä muuttuvassa toimintaympäristössä lähimmän viiden vuoden aikana. Vastauksia haetaan kysymyksiin: (1) Miten nykyiset ympäristöhaasteet kehittyvät ja mitä uusia haasteita saattaa nousta esiin seuraavan viiden vuoden aikana? (2) Mitä tehtäviä EU:n strategiatyöstä ja lainsäädännöstä sekä kansainvälisten sopimusten velvoitteista on odotettavissa seuraavan viiden vuoden aikana? Tarkastelun pääpaino on poliittisissa toimissa ja ohjauskeinojen kehittämisessä sekä ympäristönsuojelun eri osa-alueiden priorisoinnissa. Tarkastelua varten analysoitiin tulevaisuuskysymyksiä käsittelevää kirjallista aineistoa sekä haastateltiin ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston virkamiehiä. Yleisellä tasolla tällä hetkellä tärkeät aihealueet kuten ilmastopolitiikka, kestävä tuotanto ja kulutus, Itämeri ja muiden vesien suojelu sekä ympäristöterveys säilyttävät asemansa noin viiden vuoden aikajänteellä. Sisällöllisesti ne voivat muuttua mm. uusien innovaatioiden seurauksena. Itse ympäristöpolitiikka muuttuu tulevaisuudessa edelleen kohti politiikkaa, jonka tulee integroitua entistä syvemmin muihin politiikka aloihin. Tähän liittyy ongelmien syy-yhteyksien monimutkaistuminen ja globalisoitumisen korostuminen. Samalla ympäristöhallinto joutuu entistä tarkemmin kohdistamaan niukkenevat voimavaransa kohteisiin, joissa ympäristöhallinnon vaikuttavuus on kaikkein suurin. Ministeriö on ollut mukana laatimassa suuren joukon ohjelmia, jotka toteutuvat vain mikäli ympäristönsuojelun ja -politiikan integraation syventämisessä onnistutaan. Ohjauskeinovalikoima ja eri ohjauskeinojen suhteellinen painoarvo voivat edelleen muuttua. Monille uusille ohjauskeinoille on ominaista, että ympäristöhallinnolla ei ole päävastuuta niiden kehittämisessä. Tämän takia ministeriön on järjestelmällisesti tarkasteltava ja arvioitava vaikuttamiskeinojaan sekä tehokkaan vaikuttamisen edellyttämää osaamista. Ympäristöpolitiikassa korostuu innovaatioiden todennäköisyyttä lisäävien kannustimien merkitys. Innovaatioihin kannustaminen edellyttää rakenteellista joustavuutta ja myös julkisen vallan ja yksityisen toiminnan välisten rajojen uudelleenarviointia. Uuden ohjauksen kehittäminen ja toimeenpano edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa. Taloudellisen ohjauksen merkitys korostuu yhdistettynä vapaaehtoiseen ohjaukseen. Tuotannon ja kulutuksen sekä ilmastomuutoksen kaltaiset laajaa integrointia edellyttävät tavoitteet asettavat haasteita myös perinteiselle sääntelylle, jonka ajankohtaisuus säilyy mm. EU:n vaatiman paremman sääntelyn johdosta.