Tutkimus tarkastelee Pohjoismaissa 1990-luvun alussa käyttöönotetun eriytetyn tuloverotuksen eräiden piirteiden ohjausvaikutuksia yrityksen investointi- ja rahoituspäätöksiin. Kyseinen järjestelmä verottaa pääomatuloa suhteellisella verokannalla, kun taas ansiotuloihin kohdistuu progressiivinen verotus. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan suppeassa omistuksessa olevan osakeyhtiön osingon verotusta. Tutkimus soveltaa Sinnin (1991) determinististä, dynaamista investointimallia. Perusmallista esitetään useita variaatiota. Luvuissa 2 ja 3 osoitetaan, että eriytetyllä tuloverotuksella voi olla voimakas vaikutus yrityksen investointi- ja rahoituspäätöksiin. Yrityksen pääomakustannus voi olla verotuksen vaikutuksesta jopa negatiivinen. Tämä voi heikentää talouden tehokkuutta ja alentaa hyvinvointia. Tutkimus osoittaa kuitenkin myös, että ohjausvaikutukset ovat herkästi riippuvia osingon pääomatulo-osuuden laskennassa sovellettavan pääomakäsitteen yksityiskohtaisesta sisällöstä. Jos esimerkiksi sijoitukset finanssivarallisuuteen luetaan mukaan pääomapohjaan, pääoman rajatuotto asettuu markkinakoron tasolle ja reaalitaloudellista vääristymää ei synny.