Abstract

Varicose vein disease is a common condition. While varicose vein surgery was the only treatment method in the past, new mini-invasive endovenous interventions now provide efficient treatment without the risks related to varicose vein surgery. Inherited from the postoperative care after varicose vein surgery, compression therapy remains common practice despite the lack of evidence supporting postoperative compression with new treatment modalities. The most severe manifestation caused by chronic venous insufficiency is venous ulcer, which is usually slow to heal and has a high recurrence rate. This thesis aimed to study the need for postoperative compression after endovenous varicose vein treatment and to assess the feasibility of first visit treatment in patients with a venous ulcer. This thesis consists of three studies. In two studies, patients were randomized to either receive postoperative compression with compression stockings or no postoperative compression at all after the endovenous intervention of varicose veins. Postoperatively, the safety, efficacy, and patient-reported impression of the visual appearance of varicose veins were recorded. For the third study, 10-year data of patients diagnosed with venous ulcers at Oulu University Hospital’s venous outpatient clinic were retrospectively analyzed. Based on the timing of the first venous intervention, patients were analyzed either in the first-visit intervention group or in the scheduled intervention group, of which the latter involved the standard care protocol. Postoperatively, after the endovenous intervention of varicose veins, no compression was non-inferior in postoperative pain and truncal vein occlusion at 6 months and had no difference in complications when compared to postoperative compression. Patients in the no compression group were more satisfied with the visual appearance of treated legs at 1 month. In the third study, the venous ulcer healing time was significantly shorter in patients treated with first-visit foam sclerotherapy compared to patients in the scheduled intervention group. Based on the results, most patients undergoing endovenous ablation for uncomplicated varicose veins disease can be treated without postoperative compression. The benefits of the first-visit treatment in venous ulcers can help to provide better care protocols and guidelines for patients with venous ulcers.

Tiivistelmä

Pintalaskimovajaatoiminta eli suonikohjutauti on yleinen vaiva aikuisilla. Aikaisemmin pintalaskimovajaatoiminnan hoito perustui kirurgiseen lähestymistapaan, jossa vialliset pintalaskimot poistettiin leikkaamalla. Taudin hoitoon on nykyään tarjolla kevyempiä mutta yhtä tehokkaita hoitoja, kuten vaahtoruiskutus- ja lämpökatetrihoito. Varsinaisten hoitomuotojen kehittyessä jälkihoito perustuu edelleen kirurgisesta hoidosta periytyvään kompressiosukkahoitoon, vaikka näyttöä sen hyödyllisyydestä ei ole. Sukkahoito itsessään voi aiheuttaa ongelmia, kuten ihottumaa, ja se koetaan usein epämiellyttäväksi. Kroonisen pintalaskimovajaatoiminnan hankalin muoto on laskimoperäinen säärihaava, joka on tyypillisesti hidas paranemaan ja herkkä uusiutumaan. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia kompressiosukkahoidon tarpeellisuutta suonikohjutoimenpiteen jälkeen, sekä tutkia onko laskimohoidon ajankohdalla merkitystä säärihaavan paranemisessa. Väitöskirja koostuu kolmesta osatyöstä. Tutkimuksen kahdessa osatyössä potilaat satunnaistettiin suonikohjutoimenpiteen jälkeen joko olemaan kokonaan ilman kompressiota tai käyttämään kompressiosukkaa normaalin käytännön mukaisesti. Hoidon tehoa, turvallisuutta ja potilaiden tyytyväisyyttä seurattiin ryhmien välillä. Kolmannessa osatyössä käytiin läpi 10 vuoden aineisto Oulun yliopistollisen sairaalaan säärihaavapotilaista, ja potilaat ryhmiteltiin sen perusteella, milloin ensimmäinen laskimotoimenpide heille suoritettiin. Laskimotoimenpiteen jälkihoito ilman kompressiosukkaa osoittautui yhtä tehokkaaksi ja turvalliseksi kuin kompressiosukan kanssa toteutettu jälkihoito. Ilman kompressiosukkaa hoidetut potilaan olivat tyytyväisempiä jälkihoitoon. Säärihaavan paraneminen todettiin nopeammaksi potilailla, joiden laskimovajaatoiminnan hoito aloitettiin heti ensimmäisellä verisuonikirurgian poliklinikan käynnillä. Ensikäynnin hoitoa verrattiin normaaliin hoitokäytäntöön, missä laskimovajaatoiminnan hoito aloitetaan vasta seuraavalla käynnillä. Kahden satunnaistetun osatyön tulosten perusteella suurin osa laskimovajaatoimintapotilaista voidaan hoitaa ilman toimenpiteen jälkeistä kompressiosukkaa. Tulokset ensikäynnin hoidon hyödyllisyydestä auttavat muodostamaan parempaa hoitoprotokollaa ja hoitosuosituksia säärihaavapotilaiden optimaalisessa hoidossa.