Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia aikuiskasvatuksen ilmentymistä aikuisen sivistysprosessin mahdollistajana pedagogisena toimintana osaamisyhteiskunnassa. Aikuiskasvatusta tarkasteltiin pedagogisen toiminnan teorian valottamana, jossa kasvatuksen ja sivistyksen käsitteet tarjosivat tutkimukselle yleisen viitekehyksen. Tutkimuksen analyysiprosessi koostui lähdemateriaalin perusteellisesta tematisoinnista, jonka tuloksena tutkimuksen päänäkökulmaksi muodostui aikuiskasvattajan pedagogisen vastuun merkitys. Aikuiskasvattajan pedagoginen kaksoisvastuu ilmentyi käytännön kasvatustyössä suhteessa vallitsevaan tieto- ja informaatioyhteiskuntaan.

Keskeisenä ilmiönä oli nähtävissä opettajien uudentyyppinen osaaminen vastata koulutuksellisiin haasteisiin teknologian nopean kehittymisen myötä. Pedagogisen vastuun tulevaisuuden visioissa näyttäytyi merkittävänä aikuiskasvattajan pedagogis-didaktinen auktoriteettisuhde. Niin ikään epistemologista ja eksistentiaalista vastuuta osana eettistä ulottuvuutta pidettiin opettajuuden ytimenä.

Tutkimuksessa keskeisenä nousi esille myös opettajan aito professionaalisuus ja refleksiivisyys hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja sen edistämiseksi. Niin ikään korostui praktisen tiedon ja hiljaisen tiedon tieteellistäminen. Elinikäistä oppimista ajatellen tutkimuksessa nousi esille myös aikuisoppijan itseauktoriteetti sekä dialektinen ajattelu.

Tutkimus osoitti aikuiskasvattajuuden ilmenevän tulevaisuudessa enenevässä määrin asiantuntevan pedagogisen toimijan intentionaalisena toimintana ja mielekkäänä harkittuna vaikuttamisena. Pedagogisen kaksoisvastuun ulottuvuudessa — pedagogisessa vuorovaikutussuhteessa — tämä ilmentyy aikuisen tasapainoisena oman elämän hallintana ja itseään aktiivisesti määrittävän aikuisoppijan syvällisemmän sivistyksellisyyden mahdollistajana.