Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani 2010-luvulla syntyneiden lasten nimeämisperusteita. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia nimeämisperusteita on suosittu 2010-luvulla. Lisäksi selvitän, millaiset tekijät vaikuttavat 2010-luvulla syntyneiden lasten nimenantoon. Vertailen tutkimustuloksiani Eero Kiviniemen vuonna 1982 julkaistuun tutkimukseen, jossa esitellään suomalaisten nimien nimenantoperusteita. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten nimenanto on muuttunut 1980-luvulta 2010-luvulle.

Tutkimukseni edustaa nimistöntutkimusta ja kuuluu sosio-onomastisen tutkimuksen piiriin. Vaikka tutkin 2010-luvulla syntyneiden lasten nimeämisperusteita, katson nimeämisperusteiden ja niiden muutoksen liittyvän nimien käyttämiseen ja variaatioon. Hyödynnän kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä havainnollistaessani nimeämisperusteiden suosion ajallista muutosta. Käytän kvalitatiivista tutkimusmenetelmää silloin, kun analysoin informanttien perusteluita lapsen nimenvalinnalle. Informanttien perusteluiden analysoinnissa käytän analyysimenetelmänä sisällönanalyysia ja sisällönerittelyä. Olen kerännyt aineistoni helmikuussa 2020 kyselylomakkeen avulla. Tätä tutkimusta varten analysoin 87 lomaketta ja 128 lapsen etunimeä.

Tutkimustuloksistani käy ilmi, että lähes kaikkien nimeämisperusteiden suosio on kasvanut 1980-luvusta. Arvelen, että nimeämisperusteiden yleistymiseen vaikuttaa Suomessa lisääntynyt etunimien määrä. Ilmiön taustalla ovat yhteisöllisen nimenannon väistyminen ja yksilöllisen nimenannon yleistyminen. Koska nimiä on enemmän tarjolla, lapsen nimenvalintaa voi tarkastella eri näkökulmista.

Suosituimmat nimeämisperusteet omassa tutkimuksessani ovat nimen ulkoasu, nimen harvinaisuus, nimen löytyminen suvusta sekä nimen ajattomuus. Harvinaisimmat nimeämisperusteet ovat puolestaan nimen muodikkuus sekä lapsen nimeäminen lapsen syntymä- tai kastepäivän tai muun merkkipäivän nimipäivän mukaisesti. 2010-luvun nimenantoa vaikuttaa leimaavaan yksilöllisyys. Lapsille valitaan sellaisia nimiä, jotka ovat harvinaisia lapsen ikäluokassa, mutta muuten yleisesti käytössä etuniminä. Vaikka lapsille halutaan valita yksilöllisiä nimiä, yksilöllisyyttä ei haeta nimen ulkoasun avulla. Sen sijaan nimen ulkoasussa otetaan huomioon nimen pituus, ääntöasu ja käytännöllisyys.