Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on syömishäiriöitä sairastaneiden tiedonhankinta virtuaalisista yhteisöistä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia virtuaaliset yhteisöt ovat tiedonlähteinä, millaisia informaatiokäytänteitä ilmenee sekä millaista tieto ja tiedonhankinta on sairauden eri vaiheissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaista väärää ja harhaanjohtavaa tietoa virtuaalisista yhteisöistä tunnistettiin sekä millaisia kokemuksia nousee esille laihdutuskulttuurista.

Tutkielman aineisto kerättiin loka- ja marraskuussa 2018 ja kesällä 2019 teemahaastatteluilla. Tutkimukseni kohteena oli kaksitoista syömishäiriöitä sairastanutta henkilöä, jotka olivat käyttäneet virtuaalisia yhteisöjä tiedonhankintaan syömishäiriöön liittyen. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisin menetelmin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkielman toteutuksessa noudatettiin tarkasti tutkimuksen eettisiä periaatteita.

Tuloksissa korostui eritoten vertaistiedon ja -tuen suuri merkitys. Vertaistuen osalta ilmeni samoja tuloksia kuin aiemmissa tutkimuksissa (ks. muun muassa Eichhorn 2008). Vertaistietoa esiintyi neutraalin tiedon lisäksi paranemista tukevana, haitallisena ja pro-anoreksia-ilmiöön liittyvänä tietona. Tiedonhankintakäytänteistä nousivat esille eritoten aktiivinen etsintä, aktiivinen seuranta ja informaatiosta pidättäytyminen. Tietoa jaettiin vaihtelevasti kommenttien, julkaisujen ja viestien muodossa. Esiin tuli sairauden vaiheen yhteys tiedonhankintaan, minkä myötä myös kognitiiviset auktoriteetit saattoivat vaihdella. Kognitiivisiksi auktoriteeteiksi tunnistettiin vertaiset, lääketieteelliset julkaisut, järjestöjen asiantuntijat ja hoitotaho. Väärää tietoa oli kohdattu useammin kuin harhaanjohtavaa tietoa. Misinformaatiota ilmeni epätarkkana ja heikosti sovellettavana informaationa, liioitteluna, väärinkäsityksinä ja voimakkaasti sairauden sanelemina viesteinä. Haastatteluissa tuli esille laihdutuskulttuurin ilmeneminen tiedonhankinnan tuloksissa, ja tällainen laihduttamista korostava ja normalisoiva uutisointi, mainonta ja keskustelu koettiin haitallisina.

Virtuaaliset yhteisöt vaikuttaisivat olevan merkittävä ja optimaalinen ympäristö sekä vertaistuen että tiedon hankinnalle. Yhteisöjen haasteena on kuitenkin haitallisen tiedon määrä, mikä saattaa vaikeuttaa toipumista. Hedelmällisiä jatkotutkimuksen aiheita olisikin, miten hyödyllisen ja tukevan vertaistiedon ja -tuen jakaminen onnistuisi parhaiten siten, että tiedosta tai tuesta ei olisi haittaa. Lisäksi kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi, miten siirtyminen keskustelufoorumeilta sosiaaliseen median palveluihin on vaikuttanut tiedonhankintaan ja -jakamiseen.