Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani hyväksyttyjä ja hylättyjä etunimiä. Tarkastelen, millaisia sivumerkityksiä eli konnotaatioita nimet herättävät itsensä isiksi, äideiksi ja vanhemmiksi mieltävissä henkilöissä. Konnotaatioiden lisäksi tutkin myös nimenantoa eli sitä, antaisivatko vastaajat tutkimuksessani mukana olevia harvinaisia nimiä omille lapsillensa. Vertailen isien, äitien ja itsensä vanhemmiksi mieltävien vastauksia keskenään. Tutkimuksessani on perinteisen kahden informanttiryhmän sijaan kolme ryhmää, sillä olen antanut vastaajan luonnehtia itsensä neutraalisti vanhemmaksi, jos hän ei ole kokenut sukupuoli-identiteetiltään kuuluvansa isien tai äitien ryhmään. Tämä tuokin uuden lähestymistavan sosiolingvistiikan perinteisiin taustamuuttujiin. Nimenantoa tutkiessani vertaan informanttien vastauksia nimilautakunnan päätöksiin ja tarkastelen, ovatko informantit nimien sopivuudesta tai sopimattomuudesta samaa mieltä kuin nimilautakunta. Näin arvioin, kuinka hyvin nimilautakunta seuraa nykyistä nimenantokulttuuria.

Tutkimuksessa mukana olevat 16 nimeä ovat nimilautakunnan vuosina 2015–2019 hylkäämiä tai vuosina 2018–2019 hyväksymiä. Nimet ovat harvinaisia, selvästi suomalaisesta nimiperinteestä erottuvia nimiä. Tutkin vastaajien suhtautumista nimiin hyväksytyistä ja hylätyistä muodostamani vastinpari kerrallaan. Aineistoni koostuu 90 vastauksesta, jotka olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella lokakuussa 2021.

Tutkimukseni on nimistöntutkimusta eli onomastiikkaa, tarkemmin sanottuna sosio-onomastiikkaa, sillä tutkin nimien käyttöä, variaatiota ja nimenantoa. Tutkimukseni noudattaa laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä etenemällä aineistopohjaisesti. Lisäksi analysoin avoimia kysymyksiä ja tutkin laajempaa ilmiötä, vanhempien suhtautumista hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin. Tutkimuksessani yhdistyvät kuitenkin myös määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen piirteet.

Tutkimukseni osoittaa, että isävastaajat suhtautuvat hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin muita vastaajaryhmiä negatiivisemmin. Äidit suhtautuvat nimiin isiä positiivisemmin, kun taas itsensä vanhemmiksi mieltävät ovat kertoneet muita ryhmiä useammin nimien herättävän positiivisia konnotaatioita. Suurin osa vastaajista suhtautuu hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin enimmäkseen negatiivisesti. Nimien herättämiin konnotaatioihin vaikuttivat eniten nimen merkitys, pituus, ääntäminen ja kirjoitusasu. Isät kiinnittivät selvästi eniten huomiota nimen merkitykseen, kun taas äidit ja vanhemmat nimen kirjoitusasuun ja ääntämiseen.

Nimenantoa tutkiessani selvisi, että suurin osa vastaajista ei nimeäisi lastaan tutkimuksessa mukana olevilla nimillä. Osa kuitenkin hyväksyisi nimet osaksi Suomen etunimistöä. Eniten halukkuuteen antaa tutkimuksessani mukana oleva nimi omalle lapselleen vaikuttivat nimen kirjoitusasu, nimestä aiheutuva haitta ja nimen herättämä negatiivinen konnotaatio. Äidit perustelivat nimenantoa muita ryhmiä enemmän nimien kirjoitusasulla, isät suomalaisella nimiperinteellä ja itsensä vanhemmiksi mieltävät omilla henkilökohtaisilla syillään.

Tutkimuksestani käy ilmi, että eri nimenantajat suosivat perinteisiä suomalaisia etunimiä, vaikka harvinaiset uudisnimet kasvattavatkin suosiotaan. Nimilautakunnan päätökset ja vastaajien perustelut vastasivat toisiaan, mikä osoittaa, että nimilautakunta ja nimilaki seuraavat ajankohtaista nimenantokulttuuria.