Tutkimushankkeen tavoitteena oli kartoittaa ja luoda toimintamalleja alkuperäisten kotieläinrotujen eli maatiaisrotujen säilyttämiseksi. Vastausta etsittiin kysymyksiin: millaisia merkityksiä maatiaisroduilla on ja mitä yhteiskunnallista hyötyä maatiaisrotujen kasvattaminen voi tuottaa? Näiden kysymysten pohjalta pyrittiin luomaan toimintamalleja ja ohjauskeinoja, joiden avulla voidaan tulevaisuudessa kehittää maatiaisrotuihin perustuvia hyvinvointi- ja hoivapalveluja sekä muita varteenotettavia elinkeinomahdollisuuksia maaseudulle. Tuotantokustannusten kasvaessa ja tuotanto-olosuhteiden muuttuessa suomenkarjasta ja suomenlampaista on tullut suojeltavia harvinaisuuksia valtarotujen joukkoon. Niiden kasvattajiksi on valikoitunut ryhmä aktiiviviljelijöitä, monialayrittäjiä ja harrastajia. Lehdistössä maatiaiseläimistä ei kirjoiteta kovinkaan paljon. Tärkeimpinä perusteluina niiden säilyttämisen puolesta esitetään kotimaisuus, luonnonmukaisuus, jalostusmahdollisuudet ja perinteisyys. Sen sijaan maaseudun uusiin yrittäjyysmahdollisuuksiin maatiaiseläimiä ei juurikaan lehdistössä yhdistetä, erikoistuotteiden valmistusta lukuun ottamatta. Maatiaisia toimeentulokseen kasvattavat yrittäjät perustelevat valintaansa sillä, että kasvatettava rotu soveltuu parhaiten heidän tilansa olosuhteisiin ja päämääriin. Maatiaisrotuun päätyminen ei ole mikään sattuma, vaan kasvattajat ovat perillä eläinten hyvistä ja huonoista ominaisuuksia ja tietoisesti valinneet rodun vähintäänkin monipuolistamaan karjaansa. Maatiaiseläintiloilla käytetään samoja työmenetelmiä kuin valtarotuisten eläinten päivittäisissä hoitotöissä. Ainoa maatiaiskarjan kasvattajan taloudellinen ohjaus- ja kannustekeino on maatalouden ympäristötuen erityistuki. Tuen taso on länsisuomenkarjalla vuoden 2007 mukaan 270 euroa/eläinyksikkö, mikä lähes riittää kompensoimaan maatiaisrodun ja tehotuotantoon jalostetun rodun kannattavuuseron. Sen sijaan itä- ja pohjoissuomenkarjalla vastaava tuki (500 euroa/eläinyksikkö) ei riitä korvaamaan tulonmenetyksiä. Maatiaisiin liittyvä monialainen yritystoiminta on perinteisimmillään raakaaineiden tuottamista ja myymistä meijeriin, teurastamoon ja kehräämöön. Samoin se voi olla esimerkiksi lihan myymistä tilalta suoraan yksityisille asiakkaille ja ravintoloille, maidon jalostamista juustoksi tai villan ja taljojen tuotteistamista käsitöiksi. Maatilamatkailutilojen kotieläimet erityisesti jos ne ovat maatiaisrotuisia lisäävät maatiaisten tunnettuutta ja tuovat lisäarvoa matkailutilan toiminnalle. Matkailuun on mahdollista yhdistää lisäksi maatiaistuotteiden suoramyyntiä. Maatiaisten ympärille on viriämässä kuitenkin myös uudenlaista yritystoimintaa, josta hyvä esimerkki on laidunnus. Sekä lampaat että naudat soveltuvat perinnebiotooppien hoitajiksi, ja lampaista on hyviä kokemuksia erityisesti hakkuualueiden, lehmistä rantaniittyjen hoitajina. Niin maatiaislehmien kuin -lampaidenkin kasvattajissa on myös yhä useammin henkilöitä, jotka saavat toimeentulonsa tilan ulkopuolelta ja joille maatiaisten kasvattaminen merkitsee elämäntapaa. Aktiiviyrittäjille maatiaiskysymys liittyy maatalouden rakennemuutokseen ja tilanteeseen, jossa suunnitellaan tilan tulevaisuutta. Visioitaessa tulevaa maatiaislampaiden ja -lehmien kasvatuksesta voidaan rakentaa erityisiä tuoteketjuja, jolloin monimuotoisuus nähdään rikkautena ja yrittäjien tulot laadukkaan ja maukkaan, oman erityisen maatiaisluokkansa perusteella markkinoidun juusto-, liha-, villa- ja nahkadesignin tai palveluyrittäjyyden tuloksena. Maatiaislehmät ja -lampaat voidaan sijoittaa maaseudun toiminnallisessa rakenteessa kolmeen eri rooliin. Ensinnäkin ne voidaan luokitella tavanomaisiksi maidon ja lihan tuottajiksi ekstensiiviseen tuotantomuotoon, yleensä jalostettujen rotujen oheen; toiseksi monialayrittäjyyden tuotannon erikoisrooleihin, kuten erikoisraaka-aineiden tuottajiksi, maisemanhoitoon, hoivapalveluihin tai matkailutoimintaan ja kolmanneksi harrasteviljelijöiden ja muun harrastustoiminnan piiriin. Eläinten ylläpito kaikissa kolmessa roolissa edellyttää ohjauskeinojen erilaistamista. Ekstensiivisen tuotannon ohjauskeino voitaisiin toteuttaa edelleen maatalouden ympäristötukena. Monialayrittäjyydessä maatiaiseläinten säilymiseen liittyvä tuki tulisi sen sijaan kohdistaa erikoistuotteiden markkinoiden ja markkinoinnin kehittämiseen. Harrastetoiminnan yhteydessä maatiaiseläinten säilymistä voitaisiin tukea muilla kuin taloudellisilla ohjauskeinoilla, erityisesti lisäämällä suomalaisten tietoisuutta maatiaiseläimistä. Tieteellisessä keskustelussa maatiaiseläimet edustavat tuotantojärjestelmässä erikoisroolissa olevaa tuotantoeläinryhmää (tuotantoekologinen niche) ja niiden tuotteet markkinoilla erikoistuotteita (nichetuotteet). Erikoistuotemarkkinat edustavat globalisoituvassa elintarviketaloudessa massatuotannon ja kulutuskysynnän yksipuolistumisen vastavoimaa, jolla on ainakin teoreettisesti suuri merkitys elintarvikehuollon tuoteinnovaatioiden, joustavuuden ja pitkän aikavälin ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden turvaamisessa.