Viljelykiertojen yksipuolistuminen on vähentänyt peltolajiston monimuotoisuutta. Viljelykiertoja voitaisiin monipuolistaa sisällyttämällä niihin viherkesantoja. Nykyisin vallitsevat viherkesannot eivät kuitenkaan ole lajiston monimuotoisuuden kannalta parhaita, sillä ne perustetaan voimakkaasti kilpailevilla monivuotisilla nurmikasveilla. Tämän tutkimuksen keskeinen tavoite oli selvittää, voidaanko vaihtoehtoisia siemenseoksia käyttämällä vaikuttaa viherkesantojen lajiston monimuotoisuuteen. Siemenseoksen lisäksi tutkittiin kesantojen perustamistavan, iän sekä niiton vaikutusta monimuotoisuuteen. Tutkimuskohteena olivat kasvit ja niiden linnuille tuottama siemenravinto. Tulokset perustuvat kahteen kenttäkokeeseen. Siemenseoksen vaikutus lajiston monimuotoisuuteen oli odotusten mukainen. Heikommin kilpaileva nurmirölli-lampaannataseos ja niittykasveja sisältävä siemenseos osoittautuivat puna-apila-timotei-nurminataseosta paremmaksi lajiston monimuotoisuuden ja lintujen siemenravinnon tuoton kannalta. Siemenseosten ero tuli esiin toisena kesantovuotena. Sänkikesannot suosivat monimuotoisuutta jo ensimmäisenä kesänä. Kesannon perustamistavan (kylvö suojaviljaan vs. ei suojaviljaa) vaikutus tuli selkeimmin esiin siemenravinnon tuotannossa. Suojavilja kilpaili hitaasti kasvuun lähteviä heiniä tehokkaammin yksivuotisia rikkakasveja vastaan ja vähensi joidenkin rikkakasvilajien siementuottoa. Niiton vaikutus jäi ensimmäisinä kesantovuosina vähäiseksi. Myöhempinä kesantovuosina niitto hillitsi monivuotisten rikkakasvien, pelto-ohdakkeen ja juolavehnän, runsastumista. Lyhytaikaisten viherkesantojen avulla voidaan lisätä kasvilajiston monimuotoisuutta. Niinpä kesantojen sisällyttäminen uuteen maatalouden ympäristötukeen 2007 2013 on ollut perusteltua. Lajiston monimuotoisuuden kannalta vaihtoehtoisten siemenseosten käyttö olisi suotavaa.