Suomenhevosten ylipaino on kasvava ongelma erityisesti harrastehevosilla. Lihavuudelle altistavat muun muassa hevosen elinympäristö, puutteellinen liikunnan määrä, hevoselle syötettävien rehujen laatu ja määrä sekä yksilölliset tekijät. Suurin tekijä on kuitenkin hoidon taustalla oleva ihminen, jonka valinnat voivat perustua tiedon lisäksi tunteisiin, uskomuksiin ja tapoihin. Ylipaino ja lihavuus altistavat tuki- ja liikuntaelimistön sairauksille sekä aineenvaihdunnallisille sairauksille, kuten kaviokuumeelle ja metaboliselle oireyhtymälle, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat hevosen lopettamiseen. Ylipaino voidaan havaita käyttämällä hevosen lihavuuskunnon todentamiseen kehitettyjä menetelmiä. Esimerkiksi lihavuuskuntoluokitus ja rakenteellisten mittojen ottaminen mahdollistavat lihavuuskunnon muutosten objektiivisen seuraamisen.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä laaja-alainen selvitystyö suomenhevosen ylipainosta, jonka pohjalta voidaan luoda ratkaisuja hevosten painonhallintaan. Toimeksiantajana toimi Suomenhevosliitto Ry. Tietoperustan koontiin käytettiin suurelta osin ulkomaisia tiedejulkaisuja sekä kirjallisuutta. Opinnäytetyön tutkimus koostuu kahdesta osasta: suomenhevosten omistajille suunnatussa kyselyssä selvitettiin ruokintatuntemusta ja -tapoja, lihavuuskunnon tunnistamista ja mittausmenetelmiä sekä näihin aihepiireihin liittyviä uskomuksia. Haastatteluilla selvitettiin hevosen ruokintaan, lihavuuskuntoon sekä omistajan vaikutukseen liittyviä seikkoja. Tutkimukset suoritettiin tammi – maaliskuussa 2017. Tutkimusten tuloksia analysoitiin Excel-taulukointiohjelmaa hyväksikäyttäen sekä litteroitua haastatteluaineistoa analysoimalla.

Noin puolet suomenhevosista on ylipainoisia tai lihavia. Ylipainoa esiintyy kaikissa käyttö- ja jalostussuunnissa, joskin harrastehevosilla se on yleisintä. Suomenhevosen hidas aineenvaihdunta ja sille ominainen syömiskäyttäytymismalli lisäävät ylipainon riskiä. Suurin syy ylipainoon on kuitenkin liian vähäinen liikunta. Hevosenomistajien osaamisessa on suuria eroja sekä ruokintataitojen että lihavuuden tunnistamisen suhteen. Tiedosta huolimatta aktiivisiin laihdutustoimiin ryhdytään harvoin, sillä ylipainoa ei pidetä tarpeeksi suurena riskinä. Myös käsitys normaalista hevosesta on muuttunut ylipainoa suosivaksi sekä yksilö- että yhteisötasolla. Säännöllisesti nähtävien hevosten painonnousulle sokeudutaan. Myös hevosen käyttötarkoitus vaikuttaa mieltymyksiin sen lihavuuskunnosta – harraste-eläimille ja ratsuille rasvamassaa sallitaan enemmän kuin ravureille.

Hevosten ylipaino-ongelman ratkaisemiseksi hevosenomistajien osaamista tulisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään esimerkiksi koulutusten ja neuvontapalveluiden avulla. Hevosyhteisön näkemys normaalista lihavuuskunnosta tulisi saada vastaamaan todellisuutta. Myös ylipainon ja liian vähäisen liikunnan aiheuttamat haitat tulisi nostaa yleiseen tietoisuuteen.