Selvityksen tarkoituksena oli arvioida terveydenhuoltolain ja viimeisimmän hoitotarvikejakelua koskevan kuntainfon ohjausvaikutusta sekä selvittää kuntien hoitotarvikejakelun toteutumista, nykyisiä käytäntöjä ja ongelmia hoitotarvikejakelussa. Lisäksi selvitykseen haluttiin aluehallintoviraston näkemyksiä kuntien hoitotarvikejakelun valvonnasta. Kyselyllä pyrittiin myös selvittämään potilaiden yhdenvertaisen kohtelun toteutumista pitkäaikaissairaiden hoitotarvikejakeluun liittyen. Kysely rajattiin suurimpiin ja käytetyimpiin hoitotarvikeryhmiin ja eräisiin hoitovälineryhmiin, joiden jakelussa on todettu olevan epäselvyyttä ja joista on tullut yhteydenottoja eduskunnan oikeusasiamiehelle ja sosiaali- ja terveysministeriöön. Selvityksen mukaan kunnat pyrkivät toteuttamaan hoitotarvikejakelua STM:n ohjeistuksen mukaan ja käyttämään yksilöllistä hoitosuunnitelmaa hoitotarvikejakelun perusteena. Käytännössä hoitotarvikejakeluun pääsyn lähetekäytännöt ja kriteerit vaihtelevat kuntien välillä. Kyselyn perusteella on havaittavissa näkemyseroja asiakkaan ja hoitohenkilökunnan välillä yksilöllisen tarpeen arvioinnissa varsinkin vaippojen ja verensokeriliuskojen määrän osalta. Epäselvyyttä on siitä, mitä terveydenhuoltolain hoitotarvikkeet ovat. Tulkintaongelmia on myös hoitotarvikejakelun maksuttomuudesta palvelutalossa asuvien kohdalla. Kuntien käytännöt vaihtelivat kotisairaanhoidon asiakkaan hoitotarvikejakelun ja kotisairaanhoidon asiakkaan hoitomaksun osalta. Kunnissa on selkeä pyrkimys noudattaa hoitotarvikejakelua koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta, vaikka osa vastaajista tuo esiin niiden tulkinnanvaraisuuden. Vastaajat korostavat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hyvän yhteistyön tarvetta ja merkitystä.