Hankkeessa selvitettiin eri osapuolien (kunnat, valtion lupa- ja valvontaviranomaiset, toiminnanharjoittajat, ympäristönsuojelujärjestöt) kokemuksia ympäristölupamenettelyä korvaavan rekisteröintimenettelyn ja ympäristönsuojeluvaatimusasetusten toimivuudesta. Rekisteröintimenettelyä ja toimialakohtaisia ympäristönsuojeluasetuksia sovelletaan alle 50 MW:n polttolaitoksiin (Pino), jakeluasemiin (Jano) ja asfalttiasemiin. Kivenlouhintaa ja -murskausta (Muraus) koskevaa asetusta sovelletaan aina vain lupamenettelyssä. Rekisteröintimenettely on uusien toimintojen osalta ollut käytössä noin 2,5 vuotta ja olemassa olevien toimintojen osalta se otetaan käyttöön asteittain, viimeistään vuonna 2018, joten saadut kokemukset ovat vasta suuntaa antavia.

Saatujen kokemusten perusteella rekisteröintimenettely on vähentänyt hallinnollista työtä ja kustannuksia uusien laitosten osalta. Jälkivalvonta on lisääntynyt, mutta ei menettelyn vaan pääasiassa tiukentuneiden vaatimusten takia. Muraus-asetusta sovelletaan aina lupamenettelyssä ja sen osalta hallinnollinen työ on lisääntynyt.

Uudistuksen vaikutuksesta laitoksien todelliseen ympäristönsuojelun tasoon, vaatimusten yhdenmukaistumiseen tai asetuksen vaatimusten noudattamiseen on vielä ennenaikaista arvioida.

Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa ennakkoon rekisteröitävien pienten polttolaitosten, jakeluasemien ja asfalttiasemien ympäristönsuojelutoimiin vähenee. Tällä ei kuitenkaan ole kovin isoa merkitystä, koska ympäristölupamenettelyyn jäävät kuitenkin sellaiset laitokset, joiden sijoittumista ja lupamääräyksiä on tarpeen tarkastella mm. naapuruushaittojen tai pohjaveden pilaantumisriskin kannalta. Kansalaisten turva ympäristöhaittoja vastaan on pyritty varmistamaan lupamenettelyn ulkopuolelle jäävien laitosten osalta tiukoilla ja yhdenmukaisilla ympäristönsuojeluvaatimuksilla (toimiala-asetukset).